Vihdoin: Hardcore Travels Oy, osa 2

Lue ensin osa 1.

Niinhän siinä kävi, tuli pari muuttujaa. 10 koneellista pyykkiä, pari uimareissua, 10 kiloa kitkettyjä rikkaruohoja, venereissu, Wanhojen Laiwojen regatta, fiilistelyä ja sen sellaista.

Uimaretki lähilammelle. Tumppu joutui pois vedestä, koska viskoi hiekkaa. Onneksi rannalla on keinut ja muita leikkijuttuja.

Äiti fiilistelee.

Lapset fiilistelevät.

Jos malttaa tsuumata tarpeeksi, saattaa huomata järven selällä monta monta Wanhaa Laiwaa. Matkalla saareen tulikin vastaan regattaporukka.

Saaressakin uitiin. Kanttarellit oli vasta poikasia. Ehkä viikon päästä sitten...

Tumppu leikki siskojen vauvaa riippumatossa.

Wanhat Laiwat parkkeerasivat kotisatamaan ja niihin päästiin sisälle ihmettelemään. Niitä oli todella monta!

Mutta nyt varsinaiseen asiaan! Eli perjantai 7.7.2017:

Yöllä tosiaan valvottiin tavallista enemmän ja guugleteltiin tavallista enemmän eri sairauksien oireita. Onneksi kuumemittari oli unohtunut kotiin eikä tiedetty todellisia lukemia, mutta olihan se vauvan pökäle ihan tulikuuma. Aamulla herättiin puoli kahdeksan aikaan ja syötiin aamupalaksi puuroa ja nutella-leipiä. Tumppu söi vaan hedelmäsosetta, mutta oli muuten ihan hyvällä tuulella ja leikki leikkipaikalla. Kun leiri oli purettu ja pakattu, lähdettiin etsimään camping-tädin neuvomaa vaellusreittiä. Mutkaisen ja epämääräisen tien varrelta löydettiin ylös Andfjelletille lähtevä pikku tie/iso polku. Ajateltiin kävellä vain vähän matkaa, nauttia maisemista ja tulla sitten alas. Ylämäkeen oli raskas kulkea, mutta mutkan takaa löytyi aina jotain hienoa, joten tulikin kiivettyä aika ylös.

Jo ihan alkumatkasta ihmeteltiin ympäröivien tuntureiden kauneutta.

Puolimatkan koskeen piti tietenkin mennä pelleilemään. Kohina peitti alleen kaikki äänet.

Kiivettiin puurajan yläpuolelle, jotta nähtäisiin eväitä syödessä maisemat kunnolla. Oltiin jo vähän pilven sisällä.

Eväspaikalla puurajan yläpuolella.

Joskus kannattaa ottaa muutama askel hyvän eväspaikan takia.

Alaspäin matka otti vain kolmanneksen nousuun kuluneesta ajasta. Korkeusero tästä autolle oli noin 400 metriä.

Andfjelletin rinteillä ei tullut lunta vastaan, mutta jo muutaman kilometrin ajon jälkeen löytyi lunta. Oli siis aika perinteisen lumisodan. Jälleen muut istuivat autossa ja Äiti ja Simppu sotivat. Perinteitä täytyy olla. Vihdoin päästiin ajamaan kohti Narvikia.

Tyyppi oli ihan fiiliksissä. Taas. Lunta kesällä, ei voi olla.

Matkalla ihailtiin maisemia ja kuunneltiin äänikirjoja. Päivämatka oli niin pitkä, että ei pysähdytty keittelemään ruokaa vaan ostettiin hodaritarvikkeet autoon ja tehtiin autohodareita. Löydettiin myös hieno tauko paikka.

Jätski maistuu paremmalta, kun maisemat on hienot. Postikorttimeininkiä.

Matkalla oli ylitys lautalla ja kävi uskomaton tuuri; ajettiin laiturille juuri kun lautta oli lähdössä ja päästiin vielä kyytiin. Puolikin minuuttia pidempi jätskitauko olisi tässä kostautunut puolen tunnin odotteluna. Lautalla oli hyvä pitää pieni huoltotauko pitkän istumisen jälkeen.

Simppu kuvaa vuoria lautan kyydistä. Taivaanrannassa siintävät Lofootit.

Vähän ennen Narvikia todettiin, että lasten kilometrit tältä päivältä ovat tulleet täyteen ja pysähdyttiin Ballangen campingiin. Se oli melko täynnä ja 5 tähden paikka. Siihen nähden se oli kuitenkin tosi halpa (reissun halvin) ja rauhallinen. Leikkipaikka oli kiva ja aitauksessa oli pupujakin. Ne ei kuitenkaan juuri kiinnostaneet lapsia, koska aivan teltan vieressä oli jotain parempaa.

Leikkipaikalta oli hienot näkymät viereiselle tunturille.

Pupuilla oli söpöt otsatukat, mutta ne suostuneet näyttämään niitä kameralle.

Teltan vieressä oli puro ja lasten aika kului lähinnä viskomalla kiviä puroon tai etsimällä simpukan kuoria. Maisemat oli mahtavat.

Iltapalaksi syötiin meksikonpataa ja taas lettuja mahtavassa säässä hienojen maisemien äärellä. Nukkumaan meno venyi taas myöhään, mutta hyvällä mielellä.

Oli pakko venyttää nukkumaanmenoa ja nauttia hyvästä kirjasta hyvällä paikalla.

Lauantai 8.7.2017
Aamulla heräiltiin seitsemän aikaan ja hyödynnettiin ilmaiset ja hyvät suihkut. Pestiin myös haisulilapset. Aamupuuron jälkeen lapset leikkivät puron reunalla ja aikuiset pakkasivat kamoja. Pieni tihkusade antoi lisämotivaatiota pakkaamiseen, mutta onneksi ei kastuttu pahasti. Ensimmäinen hankalaan aikaan sattunut sade tällä reissulla eikä edes kastuttu pahasti. Todellinen onnenpossujen kesäretki!

Leirintäalueella oli pikkulapsille oma vessa- ja suihkuosasto, ja siellä oli ehkä maailman hienoin suihku. Ei valitettavasti käytetty sitä vaan käytiin perhesuihkussa. (Ehdottomasti parhaiten huomioitu lapset tällä leirintäalueella ja sen huomasi kyllä lapsiperheiden määrässäkin.)

Ajeltiin Narvikiin ja pysähdyttiin sinne pitsalle. Lapset valitsivat perinteiset Norjan tuliaisensa (eli mahdollisimman pinkit ja kiiltävät pehmolelut) lelukaupasta. (Täplä-pöllö Limpulle, Valko-koira Simpulle ja Tumpulle niin pieni koira, ettei sitä voi luulla oikeaksi.)

Söimme pitsaa. Ihan turvallisuussyistä. Oli muuten hyvä paikka!

Ajomatkalla alkoi jo usko loppua Tumpun kanssa, mutta pääsimme kuitenkin Kilpisjärvelle. Varattiin tuttu kota kahdeksi yöksi, koska sääennuste ja hyttysten määrä hiukan arvelutti. Sää ja hyttystilanne pysyivät siedettävissä rajoissa, mutta olihan se kota taas hauska kokemus kaikille. Vaikka oltiin ajoissa perillä, illalla meni taas myöhään. Täplän ja Valkon hoitaminen vie niin paljon aikaa. Yöllä nukuttiin hyvin.

Päivällistä kodassa. Ja teetä. Teen juonti jäi minimiin reissussa, joten jokaisesta kupillisesta piti nauttia.

Sunnuntai 9.7.2017

Yöllä nukuttiin hyvin. Aamulla osa porukasta heräsi aikaisin, osa ei. Kun kaikki oli saatu kaivettua makuupusseista, syötiin puuro ja lähdettiin kohti Saanajärveä. Alun nousu tuntui jälleen pitkältä, mutta muutaman tankkaustauon jälkeen päästiin ylös. Polku oli mutainen eikä tyttöjen kengät pitäneet vettä. Simpun kengät kastuivat. Kivinen polku oli Simpulle vaikea kulkea, mutta reissun päätteeksi se pomppi kiveltä toiselle kuin vuorikauris.

Siellä se Saana odottaa.

Ensimmäisellä taukopaikalla syötiin herkkuja ja ihmeteltiin maisemia.

 Löydettiin rinteiltä lunta ja otettiin muutaman lumisodat.

Lunta!

Maisemat. Ei lisättävää.

Saanajärven rannalle päästyämme totesimme päivätuvan olevan liian kaukana ja lähdimme kohti Saanajärven kotaa, joka oli kilometrin lähempänä. Matkalla piti ylittää leveä ja syvä puro.

Kukaan ei kastunut. Vielä.

Kodalla paistettiin makkaraa, kuivattiin Simpun kengät, syötiin leipiä ja herkkuja, pestiin kokonaan kakkainen Tumppu ja hurjimmat (Iskä ja Simppu) kävivät uimassa. Veden lämpötila oli tuskin 4 astetta.

Toiset lähtee etelään rantalomalle, toiset ei. (Vastarannalla häämöttää päivätupa.)

Limpun päiväunipaikalla ei malta laittaa silmiä kiinni.

Paluumatkalla Tumppu nukahti kyytiin ja Simppu kasteli kenkänsä puron ylityksessä. Siitä oli vielä matkaa 4 kilometriä, joten sille täytyi laittaa muovipussit kenkiin. Muovipusseja ei tietenkään ollut kuin yksi ja sekin täynnä roskia, joten se piti repiä kahteen osaan ja pakata roskat reppuun. Niine hyvineen marssi Simppu reippaasti autolle asti. Jatkuva jukeboxi ja pälätys hieman hillitsi luonnon rauhasta nauttimista, mutta saipahan nauttia maisemista selotuksen kera. Ilta vietettiin lomakylän leikkipaikalla ja käytiin ostamassa jätskit kaupalta. Päivälliseksi nakkikeittoa ja iltapalaksi puuroa ja lettuja (tässä vaiheessa Äiti päätti, ettei paista enää yksiäkään lettuja tällä reissulla). Nukkumatti tuli jo ennen kahdeksaa.

Rankka reissu...

Maanantai 10.7.2017

Yöllä tytöt heräilivät paljon ja nukkuivat levottomasti. Jättiläisötökät jahtasivat Limppua. Aamulla nosteltiin lähes valmiiksi pakatut laatikot autoon ja lähdettiin. Aamupala syötiin autossa, koska edessä oli todella monta sataa kilometriä Kajaanin tietämille. Erinäisten vessataukojen jälkeen selvittiin Tornioon ja käytiin Haaparannan Ikeassa lounaalla. Tumppu ei oikein ollut saanut nukuttua autossa, mutta onneksi lounaan jälkeen se simahti. Simppukin nukahti. Oulussa pysähdyttin ostamaan Simpulle Partioaitan alesta kunnon vaelluskengät, ettei tarvitse pelata muovipusseilla. Limpun kokoa ei ollut kuin nettikaupassa, joten tilattiin ne sieltä. Käytiin myös Oulun trendikkäimpien nuorten suosimassa kahvilassa, Coffee housessa, syömässä pullat. Pienen huudon ja Puluboin säestäminä saavuimme Manamansaloon. Sää oli hempeän lempeä ja löysimme rauhallisen telttapaikan, vaikka väkeä oli paljon. Iskä jäi pystyttämään telttaa ja muut lähtivät äärettömän pitkälle uimarannalle uimaan.

Rantapedot

Vesi oli lämmintä eikä lapsia olisi saanut iltapalalle ollenkaan. Ihana liplatus kuului teltalle.

Tiistai 11.7.2017

Sääennuste näytti seuraavalle yölle ja päivälle tosi kovaa sadetta, joten unohdettiin haaveet toisesta yöstä Manamansalossa. Retkeilemään kuitenkin haluttiin, joten päätettiin jättää lähtö ihan viime tippaan (check-out klo 15). Aamupalan jälkeen lähdettin koeajamaan Simpun uudet vaelluskengät. Leirintäalueelta lähti paljon retkeilyreittejä ja valittiin Makkaraniemeen menevä polku, koska ajateltiin sen olevan rauhallisin. Oikeassa oltiin, vastaan tulijoita oli vain muutama. Maisemat Oulunjärvelle oli mahtavat ja rantatöyräät tosi jyrkkiä.

Älä astu harhaan!

 Polku oli helppokulkuinen ja maasto tasaista, joten Simppukin jaksoi hyvin 7 km matkan.

Simppu testaa kenkiensä vedenpitävyyttä ihanalla autiolla rannalla. Hyvin pitää.

Makkaraniemessä syötiin eväitä, pestiin yksi kakkapylly järvessä ja Tumppukin ehti testaamaan lenkkareidensa vedenpitävyyden. Ei pidä. Paluumatkalla Tumppu otti torkut rinkassa. Leirintäalueella käytiin ostamassa jätskit, uitiin ja leikittiin leikkipaikalla ennen kotiin lähtöä. Kotimatkalla pysähdyttiin Kuopioon syömään ja ostamaan evästä. Kotona oltiin vasta ysin aikaan, mutta takapenkki jaksoi hienosti.

Kotona odotti rikkaruoho kavereineen. Palsternakkapenkin kitkeminen jäi ennen matkaa tekemättä, ja nythän siellä oli jo viidakko. Muutama metri sitä piti kuitenkin raivata ennen kuin malttoi käydä nukkumaan.

Kokonaismatkaksi tuli noin 3000 km, hintaa reissulle tuli noin 800 e (sisältää aivan kaiken, myös kaikki ruokailut), telttaöitä 6, 2 yötä kodassa, lettuja noin sata, jätskejä kymmenen, kävelyretkiä 3, äänilevyjä 7, huonoja vitsejä 15, joista pololipuli muistetaan varmaan vielä kymmenen vuoden päästäkin. Ihan mahtava reissu. Meinaan ihan tulla kateelliseksi, mutta onneksi muistin, että mähän olin mukana. Siis niin siistii.

Viime kesän reissusta pääset lukemaan tästä ja tästä.