Pienen Perheen elämää. Äidin, Iskän, Limpun ja Simpun pieniä ja suuria seikkailuja. Kaupungit vaihtuvat ja vaarat muuttuvat laaksoiksi. Täällä voi yrittää pysyä menossa mukana...

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kesällä kerran

Lähteminen on niin vaikeata, että matkat Äidin juurille harvenevat vuosi vuodelta. Kerran kesässä täytyy kuitenkin käydä virkistäytymässä karjalanpiirakkasaavien äärellä. Jälleen päiväreissu, koska yöpyminen ja siihen vaadittavien kamojen pakkaaminen ei vaan innosta. Päivässäkin ehtii. Ainakin istua autossa, jos ei muuta.
Sää oli lapsuudesta tuttu: kylmä ja sateinen. Jos ei satanut vettä, niin hyttysiä.

Meidän lauma viihtyy lähekkäin, toisiaan häiritsemättä.
Tumppu suuttui, kun koki tulleensa petetyksi. Oli puhuttu, että mennään Isomummon luokse. Ei se raukka uskonut, että se ei ole se tutumpi Mummo. Eikä se uskonut, ettei Ukki ole siellä. Paha mieli tuli. Karvasta pettymystä se kai yritti lievittää, kun kutsui Äidin kummisetää kokeeksi Ukiksi. Mutta eihän se ollut sama asia. Onneksi Isomummosta sai hyvän leikkikaveri.

Tumppu muuten käyttää jo useampaa sanaa, mutta ihan kaikkia ei ole vielä tunnistettu.
Äiti
Ihi (isi)
ihha (kissa ja pissa, kissa maukuu, pissa ei, siitä sen tietää)
ihaa (lihaa ja ihaa, asiayhteydestä sen usein arvaa)
iha (pihalle, ulos)
tititaa (kännykkä (voitte uskoa, että kesti kauan tajuta tämä))
eitaa (yläkerta ja alakerta, yleensä se missä ei olla)
eittiö (keittiö)
tee
iihi (Siiri ja hiiri, jälleen asiayhteys pelastaa...), uhu (mehu)
tiitti (kiitos)
eittii (leikkii)
Mummo
Itti (ukki ja rikki, joskus saattaa arvata, kumpaa se tarkoittaa)
Mamma
Pappa
anna

Ja on kai niitä pari muutakin, mutta nyt ei muista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti