Pienen Perheen elämää. Äidin, Iskän, Limpun ja Simpun pieniä ja suuria seikkailuja. Kaupungit vaihtuvat ja vaarat muuttuvat laaksoiksi. Täällä voi yrittää pysyä menossa mukana...

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Elämä on ihmisen parasta aikaa

Muutaman vuoden ajan kypsytelty visio on nyt toteutettu. Visioon kuului aurinkoinen sää, hyvä ruoka, kaverit, joita liian harvoin näkee, istuskelu terassilla pitkälle iltaan ja paljain jaloin nurmikolla juoksentelevat lapset. Tämä kaikki toteutui ja lisäksi oli myös hyvää juomaa (Louhisaaren juomaa ja prinsessajuomaa), kankaiset lautasliinat ja valtava määrä luonnonkukkia maljakoissa. Päivänsankari istui päivän ja illan herkkujen ja kaverien ympäröimänä ja hämmästeli elämänsä täydellisyyttä. Ihanan täydellistä. Matti on niin oikeassa; elämää parempaa aikaa ei ihmisellä olekaan. Alla satunnaisia kuvakulmia täydellisestä viikonlopusta.
Ainoa valmistelu, josta olisi saanut stressata, oli kukka-asetelmien teko. Siitäkään ei onneksi tarvinnut stressata.

Vaaleanpunaiset lupiinit kasvoivat kaikista hankalimnissa paikoissa. Ne vaativat kerääjältään hieman parempia maasto-ominaisuuksia.

Hieno kakku oli synttärilahja kaverilta, suklaakakku Iskältä.

Kankaiset lautasliinat sopivat tyyliin täydellisesti.

Ruokana hampurilaisia grillatulla kanalla (tai kasvispihveillä), fetakastikkeella ja hapanimeläkaalisalaatilla grillattujen kasvisten kanssa.

Nurmikolla oli kovat pelit, hiekkalaatikolla oli tungosta.

Aurinko ehti laskea puiden taakse ennen kuin Äiti kyllästyi täydelliseen päiväänsä.

Seuraavana aamuna puurot syötiin juhlakattauksella, koska pöydät olivat vielä terassilla. Hieman viileä aamu, mutta villavaatteet pelastavat Suomen kesässä.
Täydellistä viikonloppua jatkettiin vielä vanhan ajan kahvilassa vielä yhden vieraan kanssa.
Ruoka oli niin hyvää, että reseptejä kyseltiin kovasti. Nyt on kuitenkin huono hetki niitä kirjoitella muistiin, joten palaan niihin ja tähän huonoon hetkeen myöhemmin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti