Hardcore travels Oy, osa 1

Edelliseen postaukseen ei voinut kirjoitella ruokareseptejä, koska se kirjoitettiin auton liikkuessa kovaa vauhtia kohti Vaasaa. Sunnuntaina päätettiin lähteä reissuun, tehtiin alustava reittisuunnitelma ja varattiin laivamatka Vaasasta Uumajaan. Ja sitten mentiin. Taas.


Tiistai 4.7.2017
Aamupäivällä viimeisteltiin vielä pakkailuja ja lounaan jälkeen lähdettiin matkaan. Ajatus tietenkin oli, että Tumppu nukkuisi autossa, mutta tällä kertaa vartti riitti. Meno oli välillä melko äänekästä ja ensimmäinen tauko pidettiinkin jo Mikkelin jälkeen Kangasniemellä. Levähdyspaikan vieressä virtasi hieno joki.

Ensimmäinen tauko. Reilu sata kilometriä (?) takana, jaksaa jaksaa...

Sitten matkaa jatkettiin Puluboin tahdissa Tuuriin, ja pidettiin vahingossa tauko kyläkaupassa. (Tienviitassa luki vain "Kauppakeskus" eikä tajuttu, että on kyse SIITÄ kauppakeskuksesta.) Mysteeriksi jäi, miksi sinne lappaa porukkaa kaikkialta Suomesta. Paettiin paikalta, kun eväät oli saatu ostettua.
Vähän ennen Vaasaa alkoi sataa ja hellelämpötilat olivat enää vain muisto. Täytyi siis ajaa koko Suomen halki, että löydettiin todelliset reissusäät... Leirintäalueella sade onneksi loppui ja kohtuullisessa säässä pystytettiin teltta ja päivälliseksi lihapullia (kasvispihvejä) ja paistettuja perunoita. Iltapalaletut jäikin paistamatta, koska uuteen lettujauheeseen olisi pitänyt olla kananmuna.

Pallopelit teltan vieressä, jotta vanhemmille saadaan jonkinlainen työrauha.

Tumppu ei olisi millään käynyt nukkumaan, mutta onneksi yö sujui hyvin.

Keskiviikko 5.7.2017
Tumppu heräsi ennen kuutta eikä hyväksynyt selityksiä vanhempiensa unen tarpeesta. Seitsemältä heräteltiin patjoiltaan pudonneet tytöt ja lähdettiin aamusaunaan. Saunan jälkeen keiteltiin aamupuuro ja Tumppu kiukutteli kaikesta. Onneksi retki Vaasan leikkipuistoon, kahvilaan ja tilajäätelökiskaan piristi kaikkien mieltä.

Vaasalainen leikkipuisto oli tosi kauniilla paikalla. Siellä malttoi aikuisetkin hengailla pidempään.

Ihan leikkipaikan vieressä oli kauniita puistoja ja hieno, vanha kirkko.

Kaupunkikierroksen jälkeen palattiin leirintäalueelle purkamaan leiri ja laittamaan lounasta. Sitten ajeltiin satamaan odottamaan laivan lähtöä. Umpiväsynyt Tumppu jaksoi painaa kaasu pohjassa yllättävän pitkään. Leikkipaikan pallomeressä se esitti hukkuvaa tosi aidon näköisesti ja teki hurjia hyppyjä pallomeren reunalta. Ruåtsalaisisä kommentoikin jotain lapsemme vilkkaudesta ja aktiivisuudesta ja pelasti oman lapsensa pallomerestä suomalaishurjan armoilta. Kaikkien onneksi akku tyhjeni puolessa välissä matkaa.

Akku latautuu.

Uumajassa satoi vettä, mutta ei ollutkaan tarkoitus jäädä siihen. Huristeltiin kohti Lyckseleä ja tarkoitus oli yöpyä Ansia Resortissa. Todettiin kuitenkin paikan päälle päästyämme, ettei tämä 5 tähden karavaanarihelvetti ole meitä varten. Jatkettiin siis vielä 30 km Kattisavan leirintäalueelle. Se olikin tosi rauhallinen ja leppoisa paikka. Vaikka kello oli melkein yhdeksän ja lapset ihan väsyneitä, paistettiin kuitenkin teltan pystytyksen lomassa iltapalaletut. Ei satanut, mutta tuuli oli todella kylmä. Yöllä nukuttiin taas hyvin ja lämpimästi. Tumppu heräsi taas aikaisin, mutta nukahti vielä aamupäiväunille vähän ennen seitsemää.

Tumppu telttaunilla. Tumppu nukkui Äidin ja Iskän välissä, tytöt omassa huoneessaan.

Torstaina 6.7.2017
Aamulla nukuttiin pitkään ja herättiin kauniiseen säähän. Taivas oli sininen ja aurinko paistoi. Keitettiin puurot, leikittiin leikkipaikoilla ja purettiin leiri. Leirintäalueella ei ollut juurikaan muita ja se oli kauniilla paikalla joen rannalla.

Jälleen leikkipaikalla oli mahtavat maisemat. Ruåtsalaisten innoittamana Tumppu oppi sanomaan "titta". Se kylläkin tarkoittaa "Kiikkaa".

Kymmenen aikaan päästiin liikkeelle kohti Mo i Ranaa. Lounaspaikkaa kytisteltiin pitkään, ja paremman puutteessa päädyttiin puron rannalle parkkipaikalle kokkailemaan. Kun jatkettiin matkaa, huomattiin, että 500 metrin päässä olisi ollut täyden palvelun levähdyspaikka katoksineen ja kaikkineen...

Kyllä. Jäähylle voi joutua kesken ruoan parkkipaikalla keskellä ei mitään.

Ruoan jälkeen ajeltiin Mo i Ranaan ja käytiin kahvilassa ja kävelyllä. Nähtiin Havmannen.

Kidutetut lapset saivat porkkanakakkua kivassa kahvilassa.

Havmannen och -flickorna

Jatkettiin matkaa vielä Krokstrandaniin. Kilometri ennen leirintäaluetta Tumppu oksensi autoon. Ei mitenkään pienesti. Pikapuhdistuksen jälkeen päästiin leirintäalueelle, jossa onneksi oli pesukone. Teltan vieressä oli kiva leikkipaikka ja kaunis, kohiseva koski, ympärillä vuoria. Pestiin pyykkiä, leikittiin, laitettiin ruokaa ja käytiin katsomassa koskea. Ennen kaikkea jännitettiin, alkaako joku muu oksentamaan...

Maisemia teltan viereltä.

Kosken partaalla kohina oli niin kova, ettei mitään muuta kuullut.

Tumppu oli vaisu ja halusi aikaisin nukkumaan. Yöllä Tumpulle nousi kuume ja oltiin todella huolissamme.
Tähän päättyy matkakertomuksemme ensimmäinen osa, koska lukijoita on hyvä pitää jännityksessä ja koska kello on todella paljon, pyykkiä todella paljon ja rikkaruohoja todella paljon. Tarina jatkuu ehkä huomenna...