Mitäs muuta kuin venejuttuja...

Viikonlopun sää on ollut mitä mahtavin. Erityisesti kun ottaa huomioon, että viikonloppu alkoi jo perjantaiaamuna. Yllättävää kyllä, viikonloppu on kulunut pääosin vesillä ja puutarhassa. Saaria katseltiin vähän sillä silmällä, että missä olisi hyvä olla yötä. Toistaiseksi yöt ovat niin kylmiä, ettei kaikille riitä lämmintä nukkumisvälinettä. Täytyy siis odotella, että yötkin lämpenevät ennen kuin lähdetään todelliseen seikkailuun. Sitä ennen harjoitellaan, mutta mikäpäs siinä tällaisissa maisemissa harjoitellessa. (Harjoittelusta puheenollen, rantautuminen sujuu jo kuin tanssi. Ainakin tyynellä säällä.) Äidin ja mahan veneily on välillä todellista joogaamista, mutta vielä toistaiseksi taipuu vaikeammistakin koloista ja venyy loikkaamaan kyytiin hankalammastakin paikasta. Tavaroiden ja lasten nostelua on pitänyt kuitenkin rajoittaa, mikä tekee veneen ja rannan välisestä logistiikasta hiukan haastavampaa.

Perjantaina käytiin Satamasaaressa*. Samassa paikassa käytiin Ukin kanssa aiemmin. Upeaa, vihreää kangasmetsää täynnä koko hassun muotoinen saari.

Meno perjantain reissulla oli osapuilleen koko ajan tällaista. Hirveä hulina päättyi lopulta grillikatokseen kolahtaneeseen päähän. Simppu nukahti kotimatkalla keulan petiin yöunille eikä meinattu saada sitä ollenkaan hereille. Rankkaa tuollainen riehuminen.

Limpun ja Simpun versio tukkijuoksusta. Hirveää kyytiä ne juoksi tuota tukkia pitkin ilman suurempia vahinkoja.

Lauantaina meinasi jäädä veneilyt väliin, koska Simpun uhmakiukku sai valtavat mittasuhteet. Päiväunet kuitenkin rauhoittivat kiukkupussin ja päästiin iltapäivällä matkaan. Tällä kertaa lähdettiin vähän kauemmas Pullasaareen*. Järvi oli aivan tyyni ja lämpöäkin taisi olla parikymmentä astetta. 

Saaressa vedettiin kesän ensimmäiset paljasjalkailut. Tosin kengät piti laittaa jalkaan, kun löydettiin nuotiopaikan vierestä lasinsiruja. Tytöt valmisti herkkuja hiekasta ja vedestä sillä aikaa, kun paistettiin makkaraa.

Ruoanlaiton yhteydessä on hyvä pitää jalkatukena kiveä. Pyllyjen alla penkkinä toiset kivet.

"Ota kiinni mandariini!" huutaa Simppu. Se pääsee jo melkein karkuun, mutta Limpun kilometrin pitkät koivet voittaa vielä yleensä.

Eräjorma-Iskän oikein katu-uskottava teevedenkeittoviritys.

Paluumatkalla oli niin kuuma, että piti vähän tuulettua keulassa. Mutta hiki tuli sielläkin. Maisemat oli kuitenkin ihan hyvät.

*Saarten nimet muutettu sivullisten suojelemiseksi.