Kesäkuu, olet niin kaunis.

Hajujen, äänien ja maisemien perusteella nyt on kesä. Korppiperheen lapset kinastelevat kovaäänisesti metsässä, lähimetsässä on käynyt vihreä räjähdys ja tuoksu on sama kuin joskus lapsena maalla. Ihan kivaa! Äiti on taas vaihteeksi sairaslomalla. Tällä kertaa syynä on äärimmäisen tuskalliset liitoskivut. Kuulemma tämä oli odotettavissa, jos tekee kolmatta lasta kuuden vuoden sisään. Lääkkeeksi määrättiin pientä liikettä eli käveleskelyä tiuhaan tahtiin. Paikallaan ei saisi olla. Ollaan siis käveleskelty, metsässä sekä kaupungilla. Ei kuitenkaan huono aika olla sairaslomalla.

Luonnonkukkia on täytyy olla aina jossain nurkassa ja tämä kimppu oli poikkeuksellisen kesäinen. Kelpaa katsella aamupuuroa syödessä.

Aamupalaksi hassulla juurimaisella reseptillä tehtyjä sämpylöitä ja kirjaston sisustuslehtiä. Nämä on niitä liitoskipujen harvoja hyviä puolia.

Aamupalan jälkeen oli aikaa istua päät yhdessä sohvalla. Mitä ne tekee?

No lukee kirjastosta lainattua prinsessakirjaa tietty!

Lähimetsä on vihreä viidakko, mutta sitä ei saa sanoa ääneen. Muuten Simppua alkaa pelottaa.

Ihan kohta siellä olisi myös kielon kukkia.

Erityisesti tämä polun pätkä jostain syystä muistuttaa lapsuuden kesistä.

Sen varressa kasvoi hirveästi vaaleansinisiä kukkia.

Limppu keräsi niistä leikkimökin kukkakimpun. Äiti keräsi nokkosia.

Kylätien pätkä, jota Äiti käy aina tallustelemassa. Se vaan on niin suloinen, että aina vaan ihmettelee, miten ihanassa paikassa sitä saakaan asua.

Koko viikon on ollut kova tuuli eikä veneily ole tullut kenenkään mieleen. Perjantain kunniaksi vaikutti sää hieman paremmalta ja lähdettiin Satamasaareen iltapalalle. Menomatka oli osittain aika hurjaa kyytiä ja osalle porukasta tuli huono olo. Saaressa kuitenkin mieli piristyi ja vaikka kello oli todella paljon, selvittiin ilman tappeluita. Hiekkaleikkejä, nakkeja ja teetä, sitten kotiin.

Tällä kertaa mukaan pääsivät myös Ihaat. Niille löytyi sopivat pelastusliivit, joten nyt niidenkin on turvallista veneillä. Ensimmäisellä reissulla niitä taisi vähän pelottaa.

Sää oli todella viileä ja pilvinen, mutta hiekkaleikit kelpaa aina. Yllättäen molempien lenkkarit kastui.

Paluumatkalla Limppu väritti värityskirjaa. Ne on nyt tosi kova juttu ja värityskirjojen kanssa se viihtyisi missä tahansa vaikka kuinka pitkään.

Simppu sen sijaan kävi taas paluumatkalla keulaan unille. Tällä kertaa ei saatu sitä satamassa hereille, joten piti roikottaa unipulla luukusta ulos ja antaa sen jatkaa unia kotiin asti. Ihaakin oli väsynyt.