Pienen Perheen elämää. Äidin, Iskän, Limpun ja Simpun pieniä ja suuria seikkailuja. Kaupungit vaihtuvat ja vaarat muuttuvat laaksoiksi. Täällä voi yrittää pysyä menossa mukana...

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kesätekemistä

Ruotsin reissun peruunnuttua on kehitelty kesätekemistä pikkurahalla. Aika monesta on selvitty pelästään bensarahalla, muutaman kerran on jouduttu vähän muutakin maksamaan.
Launeen perhepuistossa Lahdessa pääsi ruuhkasta huolimatta kaahaamaan liikennepuistoon.
Pikkuapinat samaisessa Launeen puistossa. Sen lisäksi on testattu Tammisaaren ja Hangon hauskat leikkipuistot.
Sapokan puistossa Kotkassa on kiva leikkiä, vaikkei se leikkipuisto olekaan.
Ei säilynyt lenkkarit kuivina, mutta pahemmilta pulahduksilta vältyttiin.
Rappusia, polkuja ja siltoja pitkin oli kiva juoksennella.
Isomahainen nainen vain katselee sivusta ja hengästyy pelkästään seisomisesta.
Reippaimmat kiipesivät vuoren huipulle ihailemaan vesiputousta. Helpoimmin läkähtyvät saivat levätä alhaalla.
Kotkan Maretariumissa oli hurjan isoja kaloja, isompia kuin Simppu.
Siellä oli myös isomahainen nainen. Raskausviikko 28.
Hangossa oli hyvä lennättää leijaa.
Sadepäivänä käytiin HopLopissa ihan vaan siksi, että tytöt on siitä jankuttanut jo puoli vuotta. Hurjasti ne jaksoi siellä riehua.
Pitkään on suunniteltu yön yli kestävää venereissua ja vihdoin se tehtiin. Kohteena oli uusi tuttavuus Hiekkasaari, jonne matka kestää 4 tuntia. Pysähdyttiin siis matkalla Ilkiösaareen evästauolle.
Siellä tehtiin myös pieni kävelyretki ja käytiin etsimässä yksi "purkki" eli geokätkö. Ei ihan jaksanut Simpun jalat juosta koko 1,5 kilometrin lenkkiä, takaisin päin piti vähän kävellä.
Perillä Hiekkasaaressa oltiin myöhään, mutta ehti siinä vielä kastaa muutaman vaatekerran vesileikeissä ennen kuin päälle vaihdettiin uikkarit.
Iltapalaksi paistettiin lettuja (ja nakkeja). Oli aika hyvää.
Kotimatkallakin sää oli todella paljon parempi kuin sääennuste antoi ymmärtää. Keulassa kelpasi katsella maisemia.
Kotimatkallakin pysähdyttiin Ilkiösaareen syömään. Jauhelihakeittoa odotellessa rohkeimmat kävivät uimassa.
Kotipihalta löydettiin kurkun poikasia! Siellä ne reippaasti kasvaa.
Jo muutama päivä sitten syötiin ensimmäiset omat mansikat ja onneksi niitä on löytynyt useampi satsi.
Kuten koko muukin Suomi, myös me ihmettelemme, menikö kesä jo vai pitäisikö sitä vielä odottaa. Säät ovat olleet melko viileät ja pilvisiä päiviä on ollut niin paljon, että päiväunet maistuvat mukavasti.

Tyynekerttu on saanut kerättyä hieman voimia ja potkut alkavat olla melko jykeviä. Rauhallinen tapaus tuo kuitenkin vielä on ja viihtyy hyvin omissa oloissaan. Äidin olo on muhkea ja alhaista hemoglobiinia lukuunottamatta ihan hyvä. Useamman kuukauden rautakuuri ei tuota tulosta ja väsymys on joko siitä tai muuten raskaudesta johtuen todella lamaannuttavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti