Kuuden vuoden muutos

Ensin piti totutella siihen, että kaupassa/kadulla/kirjastossa keskustelun avaava täysin tuntematon henkilö ei, ainakaan kovin todennäköisesti, ole päihteiden väärinkäyttäjä ja/tai kärsi akuutista mielenterveysongelmasta. Naakoista voi jutella, jos sattuu vaan tuntumaan siltä.
Isossa kaupungissa tuli tarve vaihtaa metrovaunua, jos joku tuntematon kävi haastelemaan. Eihän se voi olla normaali, jospa sillä on kirves kassissa. Naapureita ei tule tervehtiä, ainakaan ensimmäiseen kymmeneen vuoteen.

Aikaa myöten sitä huomasi, että lenkille voi lähteä aivan missä vaatteissa tahansa, koska kovinkaan todennäköisesti vastaan ei tule ketään. Lenkillä saa löntsöttää juuri niin hitaasti kuin haluaa ja läähättää juuri niin kovaa kuin on tarpeen. Kukaan ei kuitenkaan näe.
Isossa Kaupungissa puolestaan riittää lenkkeilijöitä ja kulkijoita aina. Lauantaiaamuna seitsemältä, juhannuspäivänä ennen kymmentä... Tulee väkisinkin mieleen vilkaista peiliin ennen ulos lähtemistä.

Viime aikoina olen havainnut mielenkiintoisen ilmiön. Monta kertaa viikossa näkee tielle pysähtyneen auton. Auton ikkuna on auki ja kuljettaja juttelee kävelijän, pyöräilijän tai koiran ulkoiluttajan kanssa. Ohikulkevat autot kärsivällisesti kiertävät keskellä tietä olevan auton. Elleivät siis myös pysähdy vaihtamaan kuulumisia. Hassua, mutta aivan mahtavaa.
Isossa kaupungissa ei tarvitse edes pysähtyä, riittää kun hidastaa. Silloin on jo jonkun edessä ja häiritsemässä tärkeän kaupunkilaisen juoksumarssia seuraavaan tärkeään paikkaan. Ei hätää: pitkät maalaiskoipeni pystyvät harpomaan yhtä rivakasti kuin kaupunkilaiskorkkarinne kipittävät. En jää jalkoihin.

Nyt sen huomaa, että tärkeintä on kuitenkin tila. Ilma ei lopu kesken ja puita, ruohoa, epämääräistä pusikkoa on joka paikassa. Isossa Kaupungissa puilla ei ole tilaa kasvaa. Talojen seinät ahdistavat oksia ja puut ovat vain pakollinen lisä talojen keskellä. Metsä tarkoittaa kymmentä lähekkäin olevaa puuta.

Vain reilu kuusi vuotta kauempana pääkaupungista on saanut aikaan suuren muutoksen. Virallinen todiste siitä, että olen maalta, tuli työmatkalla viime viikolla. Oikean bussipysäkin löytäminen erittäin tutusta kaupunginosasta kesti puoli tuntia ja juna meinasi sen takia jättää asemalle (pysäkit oli pistetty remonttiin ja opasteet uusille pysäkeille oli vähintäänkin hämmentävät). Tähän asti olen uskaltanut kulkea julkisilla, kun työmatka suuntautuu Espooseen. Nyt täytyy muuttaa taktiikkaa ja toimia kuten maalaiskollegani: ajaa taksilla. Turha lähteä häiritsemään kiireisiä kaupunkilaisia linja-autoihin tai ratikoihin, kaupunkiin saattaa eksyä!

Alla vielä muutama perustelu valinnallemme.

Haravoi lehdet tai sitten visko niitä vain ympäriinsä. Sama se, omapahan on pihasi.

Pihassa on tilaa vielä monelle puulle. Hedelmätarhaa täydennettiin vielä syksyllä kirsikalla, luumulla, päärynällä. Ei osu oksat talon seiniin.

Ihanan ankean harmaassa metsässä on yli kymmenen puuta, vaikkei sinne silti kyllä pääse eksymään.

Ei kannata odotella, emme ole tulossa takaisin.