Syksyllä

Syksyllä on kerätty satoa kasvimaalta. Harmi, että kaikki kuvat sadonkorjuusta hävisivät Äidin kännykän tiltattua. Joudutte siis kuvittelemaan hippilapsosemme isojen saavien äärelle. Perunaa kaivettiin maasta kymmenisen kiloa, porkkanaa viisi (ne oli miniatyyriporkkanoita, mutta kyllä niitä syödä pystyi), maa-artisokkaa kai kilo. Sipulit on melkein jo syöty, koska niitä laitettiin maahan liian vähän vahingossa. Punajuuria on syöty viime aikoina paljon ja vieläkin niitä möllöttää kasvimaalla. Herneitä on riittänyt tytöille naposteltavaksi ja sitkeästi ne siellä vielä kasvaa. Omenoita kerättiin omista puista paljon ja haettiin myös kavereilta ja kylänmiehiltä lisää. Omenoita on nyt hillona, soseena, kuivattuna ja mehuna. Omppupiirakoitakin on taidettu kymmenkunta syödä. Omppuähky meinasi yllättää, joten tulevia vuosia ajatellen istutettiin pihaan päärynäpuu.

Sadonkorjuukauden lähestyessään loppua Iskä aloitti kasvimaan laajennuksen (vol. 2). Toteutus hoidettiin tuttuun tapaan lapsityövoimalla ja Papan koneilla. Ensi kesänä sitten paljon enemmän sipuleita, vähän enemmän perunaa ja porkkanaa ja varmaan jotain ihan muuta. Sen näkee sitten.

Limppu myllää kasvimaan laajennusosaa.

Vattuviljelmiä on kesän mittaan laajennettu. Limppu istutti itse viimeiset puskat. Uusi nurmikkokin alkaa jo näyttää nurmikolta.

Syksyisin on ollut tapana käydä markkinoilla. Ja markkinoilta on ollut tapana ostaa leija. Viime vuotinen leija oli leijamestari-Iskän mielestä liian pieni eikä se ollut siinä pahasti väärässä. Isompi leija lentää omassa pihassakin. Pieni ei oikein jaksa siinä lentää, se kaipaa kovempia puhureita.

Tytöt odottaa tuulen puuskaa. Niin lämmintä vieläkin, että pihalla tarkenee paitasillaan

Simppuliinikin vuoro lennättää leijaa. Limppu vahtii tarkkana vieressä.

Lähes sama kuva uudestaan vain siksi, että näkisitte, miten söpöjä ne on kinastellessaan leijasta.

Varma syksyn merkki on Äitiin iskevä neuloosi. Käynnissä on taas kärsivällisyysharjoitus. Tämä on vielä siitä hyvä harjoitus, että viikon työ on jo kertaalleen purettu. Eikä edes hermostuttanut! Harjoitus alkaa tehdä tehtävänsä. Neuloosipotilas on saanut aikaan myös muutamat lapaset erinäisille synttärisankareille.

Keskeneräinen, kunnianhimoinen hanke. Aika näyttää, kasvaako se koskaan aikuiseksi.

Bonuksena kerrotaakoon lastenhuoneesta kuulunut keskustelu:
S: YYYYYÄÄÄÄÄÄÄÄYYYYYÄÄÄÄÄÄÄÄÄ (tätä jatkui noin 5 minuuttia)
L: Oo hiljaa, sie häiritset miuta!
S: En pysty olla hiljaa! YYYYYYYYYYÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
L:Oo hiljaa!
S: Älä jankuta! Lopeta jankuttaminen, se ärsyttää miuta! yyyyääääääää YYYYÄÄÄÄÄÄÄÄ

Keskustelu jatkui yhtä rakentavana, mutta viereisessä huoneessa hihittävät vanhemmat eivät naurultaa pystyneet kirjoittamaan juttuja talteen. Vain tämä muistettiin jälkikäteen.