Mikä fiilis?

Viikonloppu oli taas varsin lyhyt. Aikaa tarvitsisi paljon lisää, koska niin paljon jää edelleen tekemättä. Nukkuminenkin on niin kivaa, että siihen voisi käyttää vähintään yhden kokonaisen viikonlopun. Ei vielä kuitenkaan tänä viikonloppuna, koska oli muita suunnitelmia.
Kokeiltiin käydä viettämässä Limpun kaverin 5-vuotissynttäreitä, mutta lähdettiin aika pian pois. Limppua sattui mahaan niin kovin, että pelättiin oksutautiepisodin toistuvan. Autoon päästyään Limppu muuttui kalpeasta, hiljaisesta tytöstä takaisin normaaliksi, äänekkääksi lapseksi ja sai diagnoosiksi "jännitys". Eihän Limppu mikään supliikkinainen ole aiemminkaan ollut vieraiden parissa, mutta tämä oli kyllä ennätys. Onneksi molemmat tytöt tuntuivat tyytyväisiltä pikavierailuun ja jatkoivat juhlia kotona prinsessa-keksien kera.
Äiti kävi jaarittelemassa ja muistelemassa vanhoja naistenpäivän kunniaksi vuosien takaisten tuttujen kanssa ja jäljelle jäänyt vapaa-aika (kotitöiden jälkeen jäljelle jäävä aika siis) vietettiin pihalla ja metsässä. Päivät on ihanan pitkiä ja melkein valoisia. Lumet on kadonneet, korpit muuttaneet takaisin lähimetsään ja kasvimaasuunnitelmat jo pitkällä.


Taivaalla vilahti kummallinen kirkas valoilmiö ja metsässä "tuulettaa" (Simppu: tuulla = tuulettaa).



"Oman metsän" polut on jo melkein sulaneet. Supersankarit seikkailevat siellä reippaasti.



Takapiha on jo melkein paljas. Myyrän koloja on monta ja tytöt tarkistivat kaikista, onko niissä kukaan kotona.



Leikkimökin kukkapenkissä on hattivatteja. Tai sitten ne on viime syksynä istutetut tulppaanit. Vai mitäköhän sinne istutettiinkaan... No, kohtahan se selviää.

Melko jees fiilis siis.