Äidin vuoro suunnitella tällä kertaa. Äiti ajatteli unohtaa uransa insinöörinä ja ryhtyä insinööriksi. Tämän huiman muutoksen myötä ei onneksi tarvitse vaihtaa työpaikkaa eikä edes työpöytää, mutta silti se on järkyttänyt Äidin mielenrauhaa suuresti. Asiaa on hauduteltu jo monta viikkoa ja pikkuhiljaa siitä uskaltaa jo sanoa ääneenkin. Muutos ei varmasti ainakaan helpota Perheen arkea, mutta erästä muinaista partiosetää lainaten "Miksi tehdä asia helposti, jos sen voi tehdä mielenkiintoisesti?". Meidän mantra, johon on hyvä yrittää tukeutua muutosten kourissa.
Harmaata on montaa eri sävyä ja nyt on talven harmaan jälkeen tarjolla sitä mukavaa kevään harmaata sävyä. Harmaat lehtipuut, vaaleamman harmaa pilvinen taivas (melkein paistava aurinko!) ja ruskean harmaa "nurmikko", joka paljastuu lumen alta. Tänään oli NIIN PALJON kevättä ilmassa, että Äiti päätti juhlistaa kevättä kaivamalla Limpun pyörän esiin. Pienen pyöräretken yhteydessä huomattiin, että talvihaalari on jäänyt pieneksi (vastoin kuvitelmiamme, lapsi ei ole kasvanut yhdessä yössä. Emme vaan ole ehtineet kiinnittää sen vaatteisiin huomioita ennen kuin pieni oksennustautiepisodi hidasti arkemme rattaita...). Huomattiin myös, että satulaa voisi nostaa aika paljon. Tai hankkia isomman pyörän. Pyöräilyn taito ei ollut kuitenkaan unohtunut ja hauskaa oli, vaikka viimeiset metrit pitikin matkustaa Äidin sylissä. (Rankka yö Limpullakin, vaikka Simppu se oli, joka hoiti sen oksentelun.)
 |
| Ihanan harmaa kevätsää, juuri sopiva pyöräretkelle. |
Vatsatauti oli Simpun ensimmäinen ja sen huomasi osumatarkkuudessa. Oli kuitenkin kiva hyvän syyn varjolla katsoa koko päivä telkkaria ja lepuuttaa oikein urakalla kotipiireissä. Pyykkikonekaan ei hajonnut, vaikka välillä vaikutti siltä, ettei se kestä moista kuormaa. Simppu oli oikein reipas potilas, joskin hyvin säälittävä. Nyt jännitämme, kuka saa seuraavan osuman tässä raa'assa venäläisessä ruletissa. Ja milloin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti