Koska joskus voisi olla kiva lukea menneistä päivistä

Kuinka monta kertaa onkin näiden kuukausien aikana pitänyt kirjoittaa kuulumisia... Aina on jotain ja jos ei ole, niin ei vaan jaksa. Näiden kuukausien aikana on tapahtunut aivan hirveän paljon kaikkea. Simppu on oppinut lukemaan, salaa. Äiti aloitti ja sai päätökseen Kriisikeskuksen tukihenkilökoulutuksen. Juhlittiin muutamat synttärit. Pistettiin Ravintolapäivänä pystyyn oma ravintola, kahdesti. Tumppu oppi ensin sanomaan Iihi ja ei-Iihi (Simppu ja Limppu) sekä tee ja ei-tee (tee ja kahvi).
Kummassakaan tapauksessa "ei"-sanaa ei sanottu ääneen vaan Tumppu vaan pudisti päätään. Negaation kautta on helppo ilmaista asioita opettelematta uusia sanoja. Nyt Tumppu osaa Simpun ja Limpun nimet ja kamalan määrän muitakin sanoja. Usein edelleen törmätään siihen ongelmaan, että äänteiden epäselvyyden ja väärien paikkojen takia sanoista ei saa selvää. Tosi paljon Tumppu on kuitenkin kehittynyt. Nyt sanoja voi laittaa jo monta peräkkäin ja selittää aika vaikeitakin asioita (aupu auppaan muumu tessi isää = autolla kauppaan ostamaan lisää muumikeksejä (ei menty)). Tumpun viime aikaisiin saavutuksiin lukeutuu myös hoitopaikassa vauvan tutin piilottaminen. Vauva oli itkenyt jo aika kovasti ennen kuin Tumppu oli suostunut hakemaan tutin piilopaikasta. Vähän noloa vanhemmille ehkä.

Alla kuvakooste eletystä elämästä 08-11/2018. Olisi itselle paljon helpompaa, jos seuraava blogitauko ei olisi ihan näin pitkä. Bloggerillakin on vaikeuksia selvitä näin suuresta kuvamäärästä ja sen takia muotoilutkin on ihan mitä sattuu. Blogger ei vaan toimi.

Ravintolapäivästä

Ensimmäisessä ravintolapäivässä elokuussa tarjoiltiin herkkuhampurilaisia suoraan grillistä.

Ravintolapäivä oli rankka suoritus meille kaikille. Simppu otti sen jälkeen palauttavat päiväunet terassilla.

Ravintolapäivän jälkeen vaihdettiin huonekalujen paikkoja...

...useamman kerran. (Vallitseva tila kuvassa)



Juhlista

Limpun kaverisynttäreitä varten laitettiin tytöille hienot tukat. Pikkuveli katsoi vähän aikaa ja kommentoi sitten:"Ullla". Eli pulla. Joopajoo.

Limpun kaverisynttäreillä leikittiin pihalla ja syötiin hamppareita.

Tumpun ja Limpun yhteissynttäreillä Tumppu söi katu-uskottavan hipsterilapsen tapaan vegaanista kinuskikakkua. (Munaton ja maidoton dieetti ajoi leipurin ahtaalle...)

Lahjatraktorilla on ajettu jo jokusen kymmentä kilometriä, mutta bensa ei ole vielä loppunut. Aika näppärä parkkeeraaja ja peruuttaja tuo isäntä kyllä on.

Sadosta

Harvat kasvit menestyivät tänä kesänä, mutta härkäpapuja saatiin paljon.

Oma sato jäi pieneksi, mutta sieni oli todella paljon. Ja todella isoja!

Äiti erehtyi kerran lähtemään kävelylle metsään ilman muovipussia. Se kostautui, mutta onneksi mikään ei ole niin luova kuin insinööri.





Sanoinko jo, että mikään ei ole niin luova kuin insinööri? Sienet kestivät takin sisällä kotiin asti.





Äidin ja Iskän parisuhdeveneilyillan saaliiksi saatiin valtava sienisaalis ja paljain käsin napattu hauki. Niistä riittikin syötävää vähäksi aikaa.



Arjen kiireiden vuoksi osa sienistä kerättiin valmiiksi pakastettuina...

Veneilystä

Veneellä käytiin moneen kertaan syömässä eväitä ja ajelemassa rinkiä.

Veneestä kurkistaa nuorempi perämies.

Päät pihalla on lasten lempityyli veneilyssä. Erityisesti kovassa aallokossa on parasta, kun vesi roiskuu naamalle.

Äidin lempijuttu puolestaan on se, kun istuu veneen perässä laiturista lähdettäessä. Jännä painottomuuden tunne kun vene hetken aikaa vain kelluu eteenpäin.

Kylmäkään sää ei ollut este ja viimeisillä reissuilla alkoi kaikilla olla useampi vaatekerta päällä.

Lopulta lokakuun lopulla oli pakko luovuttaa ja lumisateessa päästimme Tyynen talviteloille lepäämään.

Ravintolapäivästä numero 2

Tokassa ravintolapäivässä paistettiin 52 pitsaa 4 tunnissa. Kokki valitteli kramppaavia käsivarsia, tarjoilija yritti olla sekoittamatta tilauksia ja asiakkaat kiittelivät maukkaita pitsoja.

Jälkkäriksi oli tarjolla piparikierrebullia, nam. (Blogger ei suostu poistamaan tästä kohdasta boldausta :D)

Mummon joulukorttipajassa lapset ja lapsenmieliset saivat askarrella joulukortteja odotellessaan pitsojaan.

Sitten alettiinkin viritellä intialaisia tunnelmia seuraavaa Ravintolapäivää varten... Kikherneitä, raitaa, riisiä ja naan-leipää hapanjuuresta, eipahaa!

Kaikesta muusta

Äiti suunnitteli jo T-paitaa erään mainoksen tekstillä...



Kun kiristää, väsyttää ja kiire painaa päälle, luonto jeesaa. Ei ehkä paljon, mutta edes vähän.

Jos tilanne on niin heikko, ettei luontokaan auta, huono huumori usein auttaa. (Blogger ei suostu kääntämään tätä kuvaa oikein päin, joten käännä sitten laitettasi tai päätäsi hiukan.)

Omenan poimintareissulla osui vastaan mahtava hämähäkinseitti. (Omenoita prosessoitiin taas varmaan pari sataa kiloa, nyt on hilloa ja vaikka mitä.)

Äiti ja lapset kävivät junalla Mummolla, kun Äiti kouluttautui narsistiksi. Eikun siis tukemaan narsistien uhreja.

Äiti on opetellut leipomaan leipää ilman hiivaa hapanjuurella. Tulee vaarallisen hyviä leipiä.

Yhtenä perjantaina Äiti järjesti herkkuyllätyksen, koska oltiin ansaittu se.

Vanhempaintoimikuntahommaa on riittänyt yhden koulun irtaimiston verran. Melkein kaikki kamat saatiin liian tehokkaan markkinointikampanjan ansiosta myytyä. Ja makkaraa tietty myös. Markkinointihomma opetti sen, että jatkossa mainonta ei tehdä omalla nimellä, jos ei halua päätyä Ylen uutisiin.

Ja sitten on vaan näitä. Normikuvia.

Ja näitä. Normireissuja.

"En siis tajuu, ne vaipat vaan ihan ittestään hyppäsi tohon lattialle."

Tähän on hyvä päättää tämä katsaus. Yritämme olla jatkossa aktiivisempia. Tai siis vähemmän aktiivisia muilla elämän osa-alueilla, jotta jäisi aikaa olla aktiivisempi blogin puolella. Tai sitten ei. Sama meno jatkuu kuin ennenkin.

(Erityiskiitos bloggerille tästä käsittämättömän taiteellisesta ulkonäöstä. Jokaisen kuvan ja rivin välissä on sama määrä rivinvaihtoja ja fonttikoko on kaikissa kuvateksteissä sama. Kuten huomaatte...)