Viimeistä viedään

Viimeinen lomapäivä on jo pitkällä, ja huomenna pitäisi olla tarpeeksi levännyt työelämää varten. Viimeiset lomaviikot on kuluneet reissuissa, veneellä, metsässä, bileissä ja ihan vaan kotona.

Tänä kesänä on uitu paljon, muttei tarpeeksi. Kyltymättömät vesipedot kasvattavat kai kohta kidukset. Tumppu on hurja ja totaalisen vahdittava veden äärellä. Veteenhyppääminen on kaikkien lasten lempijuttu.

Kesäretki Loviisan suuntaan vei Kukuljärven rannalle. Uimaan piti tietenkin päästä.

Kukuljärven laavulla syötiin eväitä ja nautittiin maisemista. 

Eväiden jälkeen perheen naiset lähtivät extempore-retkelle Brannin luolalle. Matkaa laavulta piti olla kilometri, mutta ehkä se oli linnuntietä mitattu... Matkalta löydettiin hienoja jyrkänteitä.

Luola oli yllättävän iso ollakseen suomalainen luola, mutta sisällä otetut kuvat eivät onnistuneet. Mutta jyrkänteet oli mahtavia.

Metsäretken ja Strömforsin ruukin jälkeen käytiin vielä Loviisassa. Tytöt huomasivat vanhan linnakkeen ja sitä piti pysähtyä katsomaan. Oli tilaa juosta.

Puiston varjoissa evässuklaakakku hävisi nopeasti.

Loviisalaisesta leikkipuistosta löytyi Onnelin ja Annelin talo. Ei kyllä päästy sisään, kun asukkaat taisivat olla matkoilla.

Äiti ja Iskä kävivät kavereiden puutarhabileissä kuulemassa, mitä vuosien takaisille kavereille kuuluu. Sieltä palattua laskettiin lapset ja kaikki olivat tallessa. Hyvin olivat pärjänneet. Pieninkin.

Lähimetsässä voi leikkiä arteenmetsästystä. Mustikoita pitäisi vielä kerätä tosi paljon lisää, mutta ehkä niitä vielä jostain löytyy.

Koko loman kestänyt töihinpaluuahdistus alkaa helpotta ja nyt töihin meno kuulostaa ihan hyvältä idealta. Limppu odottaa kovasti koulun alkua, mutta Simppu ei halua päiväkotiin, koska siellä pitää nukkua päiväunet. Tumppu ei enää muista, kuka on Mirja.