Pienen Perheen elämää. Äidin, Iskän, Limpun ja Simpun pieniä ja suuria seikkailuja. Kaupungit vaihtuvat ja vaarat muuttuvat laaksoiksi. Täällä voi yrittää pysyä menossa mukana...

maanantai 15. toukokuuta 2017

Päivä muiden joukossa

Niin se on. Äitienpäivään voi ladata vaikka kuinka suuria odotuksia ja pettyä. Tosiasiassa äitienpäivänä väsymys tuntuu aivan samalta kuin kaikkina muinakin päivinä. Rankan viikon jälkeen pinna on kireällä ja voi katketa, myös äitienpäivänä.

Tänä vuonna odotuksia ei ollut lainkaan ja lahjojakaan ei toivottu (koskaan mitään ei oikeasti tarvittu). Lapset olivat jokainen tahoillaan tehneet juuri omannäköisensä kortit, joista tuli ihan käsittämättömän hyvä mieli. Silti saatiin aikaiseksi riita, koska viikolla ei ollut ehditty tapella ja koska molemmat vanhemmat olivat tahoillaan löytäneet jaksamisensa rajat. Onneksi siitä toivuttiin ja jatkettiin äitienpäivän viettoa maailman parhaassa kahvilassa. Sääkin helli talven jäljiltä jomottavia jäseniämme ja saimme hiukan nauttia kesäisen oloisesta ulkoilusta. Päivän päätteeksi leikkimökkikin laitettiin kesäkuntoon.

Onneksi perjantaina kylään tuli Mummo, ja äiti pääsi joogaan ja kaupungille. Lauantai olikin äitienpäivän kenraaliharjoitus, tärkeä osa valmistautumista. Hetki rauhassa omien ajatusten parissa loi hiukan paremmat edellytykset varsinaisen äitienpäivän onnistumiselle. Ehkä aina pitäisi olla valmistautumispäivä ennen äitienpäivää. Sitten jaksaisi paremmin virallisen osuuden, kuten sänkyyn tarjoillun aamiaisen. Teepannu, Tumppu ja sänky ei ole hirveän rentouttava yhdistelmä ja sänky on edelleen täynnä leivän murusia. Kuka loisi pöytään katetusta hienosta aamupalasta yhtä arvostetun tradition? Ja miten se myydään lapsille?

Tumpun askartelema kortti nauratti, koska meidän 1-vuotiaan tassunjäljet ei meinaa mahtua paperille. Huom! Paperin koko on A4.

Simpun tekemä kortti nauratti monestakin syystä, mutta parhaimmat naurut taidettiin lopulta saada piilovitsin ansiosta. Kyse on siis Äidin iästä ja siitä, kuinka monelta tämä vitsi jäi huomaamatta. Epäselväksi jäi, oliko päiväunien jälkeinen karkkihetki suuri haave vai suora vihjaus.

Vasta nyt päästiin kerämään villiruokaa. Vuohenputkia saatiin iso kasa. Puissa ei ole vielä lehtiä, vaikka viime äitienpäivänä omenapuut kukkivat. Jospa ne lehdet kohta aukeaisivat.

Kenraaliharjoitus sujui hyvin. Joogan jälkeen hyvällä omatunnolla suklaakakkua.

Virallisena päivänä nautittiin lämmöstä ja kerättiin (ja maisteltiin) kiviä.

Leikkimökki on leikkikunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti