Kehitystä

Muutama viikko sitten huomattiin, että Tumppu ei enää ulise hoitoon jouduttuaan. Aiemmin lapsi piti nopeasti lykätä oven raosta, jotta se ei ehdi huomata erohetkeä. Hoitopäivän aikana Tumppu on ollut aina kovin iloinen ja aurinkoinen, mutta aamuiset eronhetket ovat olleet hiukan raastavia. Nyt voi jo jäädä juttelemaan hoitajan kanssa ja Tumppu usein lähtee tyytyväisenä leikkeihinsäkin, vaikka Äiti roikkuisi vielä oven raossa.

Tumppu lopetti puhumisen kokonaan pariksi viikoksi. Ei se sanonut edes "äiti". Lapsi taantui täysin öhöttelyvaiheeseen eikä edes tapaillut mitäänsanoja. Nyt kehitys on tuonut meidät takaisin lähtöpisteeseen, jossa Tumppu ehkä noin kaksi kertaa päivässä lausuu jonkun merkitsevän sanan. Vaihtoehtoja on kaksi: "äiti" ja "ole hyvä". Kyllähän tätäkin voi kutsua kehitykseksi?

Simppu oli pitkään hirveän väsynyt hoitopäivien jälkeen. Rassukka makoili vaan sohvalla koko illan, mutta nyt riittää virtaa illaksikin. Ilmeisesti tottuminen päiväkodin hälinään otti oman aikansa eikä päiväunien nukkuminen vieraassa paikassa onnistunut, vaikka olisi kuinka väsyttänyt. Nyt Simppu saattaa ottaa pienet tirsat päiväkodissakin!

Luonnossakin on havaittavissa kehitystä. Koivut alkavat olla raikkaan vaalean vihreät ja muissakin puissa on jo väriä. Muutama lämmin päivä vielä niin johan on kesä!

Kohta mie räjähän, sanoi Silmu 18.5.2017.

Miehän sanoin, sanoi Silmu 20.5.2017. Huomaa muutos taustan värissä!

Isäntä tykkää häärätä torpassaan. Asuisi siellä pysyvästi, jos annettaisiin. Pelargoniat pääsivät kokeiluun leikkimökin aurinkoiselle kuistille. Jospa pärjäisivät.

Etupihan rappusilla viime vuonna kohtuullisesti pärjänneet pelargoniat pääsivät uusinta kierrokselle. Etupihan kukkapenkissä olikin enemmän helmililjoja kuin muistettiin. Puput söi krookukset.