ÄitiysLOMALTA töihin lepäämään

Takana on nyt kolme työpäivää. Vaatii kohtuullisen hyvää valmistautumista, jotta kaikki pääsevät aamulla oikein varustautuneina oikeaan paikkaan (keskiviikkona Limpulle kouluun luistimet ja sukset ja Simpulle päiväkotiin luistimet, torstaina emmille tanssikamat ja eväät, perjantaina Simpulle liukuri ja eväät) ja vastaavasti illalla oikein varustein kotiin (Limpun luistimet jo keskiviikkona kotiin, Simpun vasta torstaina, perjantaina Limpun sukset kotiin). Pikanttina lisänä voi miettiä, miten viedään lapset harrastuksiin (keskiviikkona silikoniremonttia tehnyt Pappa vie Limpun partioon, muista itse hakea pois, torstaina vie naapurin tyttö tanssiin ja Simppu pääsee sitten naapurin kyydissä takaisin, Limppu menee suoraan koulusta tanssiin, mutta se täytyy hakea pyörineen pois).

Äiti tykkää käydä töissä ja Tumppu hoidossa. Simpulla on kivaa päiväkodissa ja Limppu viihtyy iltapäiväkerhossa. Illalla kotona mieli muuttuu kaikilla eikä kellään ole kivaa. Tumppu haluaa olla Äidin sylissä tai ainakin näköetäisyydellä (ja sana "lähteä" eri muodoissaan aiheuttaa paniikkia). Öisin Tumppu töpsöttää töppäjaloillaan Äidin kainaloon nukkumaan (tai leikkimään). Simppua väsyttää ja Limpun maailma aina silloin tällöin romahtaa pieniin vastoin käymisiin. Äitiä väsyttää ja mielenkiintoiset työasiat jäävät mieleen pyörimään työpäivän jälkeen. 

Tumppu on oppinut, että hoitaja Mirja ei pakota syömään puuroa vaan antaa leipää, jos ei syö puuroa. Se nukahtaa melko hienosti päiväunille eikä enää kolmantena päivänä halunnut Pupaa kainaloon (koska Pupa on inhottava, mutta ei sentään vielä hoidossa viskaa Pupaa pois sängystä niin kuin kotona).

Limpun vaikeaa nukahtamista on saatu helpotettua meditaatioharjoituksilla. Ennen se pyöri sängyssään eikä osannut rauhoittua, ja tilanne on ollut taaperovuosista saakka sama. Nyt Äiti tajusi kokeilla omaa lyhyttä kyhäelmää, ja Limppu tajusi jutun juonen heti. Nyt vain odotellaan aikaa, jolloin Limppu oppii itse tekemään harjoituksen eikä Äidin tarvitse nukuttaa koululaistakin.

Päätämme raportin ajankohtaisiin kuviin.

Äidin työkaveri on muutaman vuosikymmenen kasvattunut outoa viherkasvia. Jäi vaivaamaan, että mikäköhän tämä on. Mietittiin, että ehkä se kohta alkaa tehdä hedelmää.

Tämä piti myydä pois, koska se ei meinannut kestää nukahtamisraivareita (ei Äidin vaan Tumpun). Nyt Tumpulla (eli Kamikazetortillalla) on isojen poikien sänky, josta se tiukkasti peittoon kapaloituna kierii lattialle. Taaperotortilla pitää käydä nostamassa sänkyynsä muutaman kerran illassa.

Jos ei muuten käynyt selväksi, niin kerron vielä erikseen, että tunnelma on melko väsynyt ja huumori siksi tavallista oudompaa. Mutta hyvä meininki, koska tää on ihan kivaa.