Jouluna

Aita madaltuu vuosi vuodelta. Se on jo uponnut maahan. Aiempina jouluinakaan ei olla pidetty rimaa kauhean korkealla, mutta rosollissa on sentään ollut porkkanat. Tänä vuonna ei ketään huvittanut keittää niitä. Punajuuret ja suolakurkut on muutenkin ne parhaat eikä nälkä jäänyt kenellekään, joten se oli täydellinen ratkaisu. Joulupöydässä istuttiin kylpytakeissa, mutta kirkko pukeuduttiin vähän paremmin. Lahjoja avattiin muutaman päivän ajan taas ja se helpotti jälleen joulujännittäjien yöunia. Tumpun lahjojen avaamista oli ihana seuranta. Se ei oikein uskaltanut repiä paperia, koska siitä yleensä joku hermostuu. Kun paperiin oli tullut pieni reikä, Tumppu kurkisteli siitä nenä pitkällä ja hihkui "hööööö". Kun lopulta joku keskeytti tämän ja avasi paketin kokonaan, Tumppu tärisi innosta eikä oikein voinut uskoa, että on saanut uuden lelun. Ihmetys tuntui vaan lisääntyvän koko ajan; miksi näitä leluja tulee näin paljon, kun ei ikinä saa uusia leluja?! (Julma Äiti kiikutti salaa osan leluista jemmaan odottamaan arjen alkua, jos vaikka selvittäisiin uutuuden viehätyksen avulla edes yksi päivä.)

Aattoaamun ensimmäisestä paketista löytyi legoja. Iskä auttaa Simppua näön vuoksi. Oikeasti Simppu kokosi omansa ihan itse.

Joulun jälkeen Iskä ja lapset lähtivät Mammalle ja Papalle ja Äiti sai pienen joululoman. Vuorokaudessa ehtii hyvin joogata, siivota kaappeja ja nukkua. Tuli todella tarpeeseen. Ehkä on vielä aikaa vanhempien yhteiselle irtiotolle...

Äiti oli jo menossa nukkumaan, mutta jos vielä nopeasti yhden hyllyn järjestäisi... Tuntia myöhemmin oli sitten siistiä ja tilaa.