Lähipiirissä tapahtunut ikävä tapaturma sai Äidin todella miettimään asioita. Nuo pienet vauvathan on tosi avuttomia. Ei ne tajua, että ne osaa liikkua. Eikä ne tajua, ettei kaikkea saa laittaa suuhun. Helposti semmoisille voi sattua vaikka mitä. Ainoa suoja kovaa maailmaa vastaan on Äiti, joka saattaa joskus olla hiukan muissa maailmoissa väsymyksen ja kiireiden takia. Ja entäs sitten nuo isommat lapset?! Niillä on taidot vielä suurempiin vahinkoihin eikä niitä kukaan koko ajan vahdi. Limpun pitäisi kohta kulkea yksin kouluunkin, vaikka maailmassa on autoja, mopoja ja muita hengenvaarallisia juttuja.
Äiti koki siis todellisen herätyksen: Olen vastuussa näistä lapsista. Ei se käy päinsä, että niille sattuisi jotain ikävää. Parempi siis suojella heitä mahdollisimman hyvin. Limppu voi jäädä kotikouluun, ulkona liikutaan aina jääkiekkovarusteet päällä ja Tumppua ei nosteta 30 cm korkeammalle lattian tasosta. Ja se kiipeily puihin ja muihin loppuu välittömästi. Maailma on vaarallinen paikka eikä elämästä selviä hengissä. Ahdistavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti