Vanhemmuuden suurin kompastuskivi Pienessä Perheessä on aina ollut vauvan pitäminen lattialla vatsallaan. Tai näin ainakin neuvolassa on annettu ymmärtää ja peloteltu motorisen kehityksen haasteilla ja vähintäänkin varhaisaikuisuuden syrjäytymisellä. Oikeasti kyse ei meidän osaltamme ole ollut pelkästä välinpitämättömyydestä. Karjuvaa lasta on vaan hiukan ikävä pitää lattialla. Tumppu on lisäksi nukkunut niin paljon, ettei sitä ole koskaan ehditty pitää lattialla (ja jos on ehditty, se on nukahtanut siihen lattialle vatsalleen).
Onneksi on omat aivot (ja vähän kokemusta vauvoista). Uskon, että kotitöitä tekevän äidin sylissä keikkuminen on hyvää motorista harjoitusta vauvalle. Ja niinhän se Tumppu 3,5 kuukautta alla olevassa kuvassa todistaa. Ainakin selältä vatsalleen kääntyminen on "pala kakkua". Lahjattomat harjoittelee.
 |
| Äiti keitti aamupuuroa ja Tumppu teki aamujumpan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti