Hetki kerrallaan

Maratoonihommissa on oleellista osata ajatella kilometri kerrallaan. Ja lopussa ehkä 100 metriä kerrallaan. Ei kannatta suunnitella kauhean pitkälle vaan miettiä, että juoksen nyt tämän kilometrin ja katsotaan sitten uudelleen. Kotiäitihommissa tämmöinen ajattelumalli toimii myös hyvin. Kannattaa elää hetki kerrallaan, jottei arjen harmaat päivät tunnu liian pitkiltä ja tukalilta. Päivään kun mahtuu niin monenlaisia hetkiä, ei tule tylsää. Tässä muutamia esimerkkejä:

• "Hampaiden pesu"-hetki (Äiti jostain syystä inhoaa näitä, Iskä hoitaa jos on paikalla)
• Aamupuurohetki (aina kaurapuuroa, mutta aina eri marjoilla ja hilloilla)
• "Eskariin lähtö"-hetki (voisi olla kiirettömämpikin, mutta ei koskaan ole)
• Kerhohetki (kivaa kaikkien mielestä)
• Aamukävelyhetki (piristävää, vaikka onkin niin synkkää)
• Ruoanlaittohetki (ei juuri koskaan rauhallinen, jos päiväaikaan yrittää. Parempi siis hoitaa edellisenä iltana.)
• Päiväunihetki (harvoin kaikki nukkuvat samaan aikaa, mutta jonkinlainen rauhallisempi hetki, jolloin voi lukea kirjaa, juoda teetä ja ehkä syödä salaa jotain herkkua)
• Telkkarihetki (illalla kun lapset nukkuu, voi koomata telkkarin edessä. Ei sieltä kyllä mitään ikinä tule.)
• Nukkumaanmenohetki (aina yhtä palkitsevaa, kun raastavien iltatoimien, -satujen ja -laulujen jälkeen vihdoin tytöt ovat omissa sängyissään)

Tumpun päiväunihetki Äidin kainalossa

Vauvan sylittelyhetki. Näistä edelleenkin meinaa tulla kina, mutta onneksi vauva viihtyy sylissä pidempään kuin siskot jaksavat pidellä.

Sämpylähetki. Voi olla leipomishetki tai sitten se mukavampi: syömishetki.

Joulu onkin jo kohta, melkein pääsi yllättämään mokoma. Kortit saatiin jo postiin ja rikottiin vuosien perinnettä, johon kuuluu joulumerkkien metsästäminen pitkin kylää viimeisenä päivänä ja kirjekuoren saaminen laatikkoon viimeisellä hetkellä. Lahjatkin on kai jo melkein valmiina. Omavaraisuusaste kyllä kärsi tänä vuonna, mutta onneksi kaupoissa oli lahjoja meidänkin tarpeisiin. Kauhealla sähläyksellä valmistui muutama itsetehtykin, mutta aika rauhassa on ompelukone ja muut tarvikkeet saaneet olla.

Piparkakkukylään iski yöllä maanjäristys ja osa taloista sortui. Puutkin kaatuivat. Ehkä rakennusmateriaalin lujuustekniset ominaisuudet eivät olleet riittävät. Ensi vuonna voisi paistaa taloja hiukan kauemmin. Onneksi on vielä toinen kylä, joten ei ole pakko jaksaa korjata tätä.