Pienen Perheen elämää. Äidin, Iskän, Limpun ja Simpun pieniä ja suuria seikkailuja. Kaupungit vaihtuvat ja vaarat muuttuvat laaksoiksi. Täällä voi yrittää pysyä menossa mukana...

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Mestarimeininkiä

Tiedossa oli hiihtokisat. Kisapäivän aamuna Simppu ilmoitti: "Mie varmaan voitan!". Äiti yritti vähän toppuutella, että eihän se voittaminen ole tärkeintä, kivointahan on, että pääsee osallistumaan. Että kunhan nyt maaliin asti hiihdät. Simppu pysyi kannassaan, hän aikoi voittaa. Limppu kuunteli sivusta keskustelua ja ilmoitti, että kyllähän hänkin voittaa!
Äiti vei tytöt kisaamaan illalla, kun kaikki olivat sopivasti väsyneitä ja kiukkuisia työpäivän jälkeen. Simppu kisasi ensin 2-vuotiaiden (ja alle) ryhmässä. Kisamatka oli 50 metriä ja Simppu saapui maaliin noin 15 metriä muiden kisaajien edellä. Kyllä riitti Äidillä ihmettelemistä ison tytön vauhdissa, se oli hurjan reipas hiihtäjä. Simppu juhli voittoaan makkaralla ja pillimehulla. Seuraavana päivänä selvisi, että tosiasiassa Simppu jäi kakkoseksi kokonaiskisassa, koska toisessa ryhmässä oli ollut joku vieläkin reippaampi hiihtäjä. Onneksi ei Simppu semmoisista ymmärrä, "MIE VOITIN!".

Voittajan tyylikäs poseeraus
No, entä Limppu sitten? Limpun kisamatka oli 300 metriä eikä Äiti nähnyt koko suoritusta pimeyden takia. Pääjoukon edetessä noin puolessa välissä, Äiti luuli Limpun kaatuneen, koska sitä ei näkynyt missään. Hiihtäjien lähestyessä valaistua maalisuoraa arvoitus selvisi: Limppu oli ottanut hieman etumatkaa ja hiihti 30 metriä pääjoukon edellä. Hyvin juhamietomaisella pitkällä potkulla mokoma mestari lykki maaliin suu leveässä hymyssä. Seuraavana päivänä selvisi, että totta tosiaan, voittihan se. Kokonaiskilpailun kakkonen oli saapunut maaliin 15 sekunttia myöhemmin.
Voitonahneilla hiihtäjillä olisi nyt kova hiihtointo päällä, mutta valitettavasti ladut alkavat olla jo huonossa kunnossa. Ensi talvena sitten taas.
Kaikki reippaat hiihtäjät saivat hienot mitalit, tärkeä juttu.
Eräänä viikonloppuna vietittiin Lastenpäivää. Limppu pääsi Äidin kanssa ihan oikeaan elokuvateatteriin katsomaan Late Lammas elokuvaa. Se oli tosi hauska, joskin leffa oli välillä hiukan pelottava. Samaan aikaan Simppu vietti herkku- ja leffailtaa kotona Iskän kanssa. Tytöt olivat selvästi mielissään, kun saivat hetkeksi yhden vanhemman kokonaisvaltaisen huomion. Pitäisi useamminkin erottaa nuo siiamilaiset toisistaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti