Totuushan on hyvin moniselitteinen asia ja riippuu usein kertojasta, näkökulmasta, todisteiden laadusta ja joskus jopa totuuden kuulijasta. Tänään kerron oman vääristelemättömän ja parhaaseen tietooni perustuvan totuuteni.
Kun Iskä on reissussa viikon (ja sitä ennen viikon), Äiti leipoo kotona sämpylöitä ja tekee nokkoskeittoa. Iltapalalla saattaa olla marjakeittoa puuron kanssa, en enää muista. Äiti laskee liukurilla mäkeä ja sietää loputtomasti valittavaa Simppua, joka ei viitsi kävellä mäkeä takaisin ylös. Illalla katsotaan Melukylän lapsia ja luetaan iltasatuja. Kylään tulee yllätysvieras, jonka kanssa Äiti syö rauhallisella brunssilla banaanilettuja (2 banaania, 4 munaa, ½ dl kaurahiutaleita, kaardemummaa ja kaikki sauvasekoittimella sekaisin ja pannulle). Mukavan päiväkävelyn jälkeen Äiti ottaa nokoset takkatulen loisteessa. Tämä on kaikki totta. Se, jäikö jotain kertomatta, onkin sitten kokonaan toinen juttu. Ja se totuuden kääntöpuoli haudataan jonnekin todella syvälle kaapin perukoille.
 |
| Mukava päiväunituokio takan ja villapeittojen lämmittäessä, näin se käy. |
 |
| Simppu lepuuttaa rinteessä sillä aikaa, kun Äiti ja Limppu laskee liukureilla junassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti