Edellisen tekstin ajatus hukkui jonnekin loman uumeniin. Ajatus oli kertoa myös, että joulusta selvittiin. Siitä siis selvittiin ja ihan kunnialla. Tietenkin pieni unohdus oli hyvästä, koska nyt voi kertoa jo, että selvisimme myös lomasta. Kokonaista kaksi viikkoa (kai enemmänkin) puhdasta lomailua, lastenohjelmien katsomista, leikkimistä, toisten ärsyttämistä, vieraita ja vieraana oloa. Äiti aloitti työt jo tänään, muut palaavat ruotuun ylihuomenna loppiaisen jälkeen. Taitaa olla jo aikakin, tytöt taitavat kaivata muita kavereita. Leikit muuttuvat nopeasti kinasteluksi eikä mikään meinaa huvittaa.
 |
| Vihdoin saa hyppiä Äidin ja Iskän sängyssä! Uusi sänky on ostettu ja vanhan saa nyt luvan kanssa hyppiä piloille. |
Viimeisetkin joululahjat saatiin käyttöön, kun Iskä askarteli puolapuut seinään.
 |
| Isi osasi porata puolapuut seinään ja tytöt osaa kiivetä hienosti. |
 |
| "Myö ylletään tattoon!" Hurjia temppuja ne myös tekee. Oman mielenterveyden kannalta on parempi pysytellä itse alakerrassa kiipeilytuokioiden ajan, jottei säikähdä. Vielä eivät ole pudonneet. |
Simpun hellät tunteet kohdistuvat tällä hetkellä huovutettuun munaan. Simppu sai aikanaan varahoidosta pääsiäisenä huovutetun pääsiäismunan, koska ei voinut syödä suklaata. Muut siis sai suklaamunan. Reilua? No, yhtenä iltana Simppu huomasi munan ja halusi sen yöksi kainaloon. Monta yötä se on jo nukkunut muna kainalossa ja on se pitänyt ottaa kaupungillekin mukaan.
Tämän lisäksi Äidin pitää kuljettaa joka paikassa mukana Simpun ketunpoikasia. Tänään ne oli töissä mukana. Onneksi ne on kilttejä, hiljaisia ja ennen kaikkea näkymättömiä ketunpoikasia. Simpulle ne on vissiin tosi tärkeitä.
Semmoista tällä kertaa, kohta jatkuu taas arki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti