Pienen Perheen elämää. Äidin, Iskän, Limpun ja Simpun pieniä ja suuria seikkailuja. Kaupungit vaihtuvat ja vaarat muuttuvat laaksoiksi. Täällä voi yrittää pysyä menossa mukana...

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Hyväosaiset

Kävin pikavisiitillä lasten kanssa Mummolla. Paluumatkalla junassa (leikkivaunussa!) taakse istui perhe; äiti, isä ja noin vuoden ikäinen tyttö. Pasilan kohdalla tuo isä sihautti auki ensimmäisen kaljansa, Tikkurilan jälkeen toisen. Koko matkan isä tiuski äidille eikä kertaakaan ottanut kontaktia lapseensa. Kerran äiti yritti antaa lapsen isän syliin vessassa käynnin ajaksi, mutta lapsi alkoi itkeä hysteerisesti. Isä totesi vaan, että mähän sanoin, että se alkaa huutaa, ja antoi lapsen takaisin. Molemmat vanhemmat näyttivät selvästi siltä, että korkki ei kauhean usein pysy kiinni. Mietin, että onpa meidän lapsilla hyvät oltavat ja laitoin Iskälle viestin tästä. Takaisin tuli viesti, jossa Iskä kertoi maksaneensa kaupassa joidenkin lasten karkit, koska vanhemmilla ei riittänyt rahat karkkeihin. Kaljaan kyllä oli kuulemma riittänyt. Lasten ilmeet oli olleet niin surkeat, että Iskän täytyi kaivaa lompakko esiin. Miten tämä maailma voi olla tällainen?

Tässä yksi hyväosainen on päässyt Iskän kainaloon köllimään. Laskee kai sormiaan, onko kaikki tallella.
Mokomat lellilapset isänpäivälounaalla maailman parhaassa kahvilassa. Siellä lattialaudat narisee ja kakut on itse tehtyjä. Iskäkin vaan halii ja pussaa, osaakohan ne sitä arvostaa...
Vaikka Äiti välillä hermostuukin ja kierii öisin sängyssä miettien, mitä psykopaatteja näistä rassukoista vielä kasvaa, taitaa noilla olla ihan hyvät oltavat. Vaikkei vanhemmat kauheasti leikkeihin osallistukaan, niin ainakin sylissä on aina tilaa. Ja vaikkei kaupasta karkkia ostetakaan, niin ei osteta kaljaakaan. Pinna palaa puolin ja toisin aika tiuhaan, mutta satuja luetaan ja lauluja lauletaan joka ilta.

Talvi kävi täällä nopeasti kylässä. Oikea lumikoirakin ehdittiin tehdä ennen kuin kaikki lumi suli pois (on sitä vielä vähän jäljellä). Ainakin hetkeksi tuli valoisampaa, ihan kuin joku olisi laittanut valot päälle. Lapset pääsivät viettämään isänpäivää pulkkamäkeen Iskän kanssa. Äiti etsi sillä aikaa yhteyttä varpaisiinsa joogatunnilla, koska isänpäivähän oli sitä varten, että isä saa viettää aikaa lasten kanssa? Ilman maailman hassuinta isänpäiväkorttia olisi voinut kuvitella, että tänään oli tavallinen sunnuntai. Mutta hyvää isänpäivää kaikille isille!
Muutaman kerran saattoi pulkka ottaa kosmisen yhteyden puuhun.
Kätevää, kun molemmat taapertavat itse ylös.
Ja laskevat itse alas.
Äidin sielunmaisema oli iltakävelyllä hieman aiempaa valoisampi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti