Pitkä tarina

Tämä juttu on pitkä ja polveileva. Jutun juoni hukkui jossain vaiheessa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Läyliäisten tienoilla, joten pisteet heille, jotka lukevat tämän loppuun asti. Aloitetaan alusta, siis perjantai-illasta.

Perjantaina keskiyöllä lapset nukkuivat ja vanhemmilla oli vaikeuksia keksiä ajankulua. Mutta mitäpä he muuta tekisivät kuin keittäisivät raparperimehua ja -hilloa? (Jos saa valtavan kasan raparperia eikä se mahdu jääkaappiin, ei liene muita vaihtoehtoja.) Parisuhdeterapian muotona suosittelemme lämpimästi yhteisiä mehu- ja hillotalkoita. Ehtii jokusen sanan vaihtaa mömmöjen kiehuessa.

Prinsessamehusta tuli hyvää, hilloa ei olla vielä ehditty maistaa.

Tässä kiehuu mehu ja hillo.

Ohje mehuun meni osapuilleen näin:

2 litraa raparperia paloina
2 dl sokeria
2 litraa vettä
sitruunamehua maun mukaan

Pese raparperin varret ja leikkaa ne kuorineen pieniksi paloiksi. Mittaa kattilaan vesi ja raparperi ja anna kiehua hiljalleen noin puolen tunnin ajan. 

Siivilöi mehu; rapaperimäskiä voi hieman painella, niin saa talteen kaiken mehun. Kaada siivilöity mehu takaisin kattilaan. Lisää sokeri ja lämmitä tai keitä, kunnes se on sulanut. Ota kattila pois liedeltä ja lisää sekaan sitruunamehu. Jäähdytä huoneenlämmössä ja laita sen jälkeen mehu jääkaappiin viilenemään.

Koska viikonloppuna oli tiedossa yhdet tuparit, kehiteltiin keittiössä myös muita herkkuja viemisiksi. Yhteen purkkiin laitettiin herkkukeksiainekset,  toiseen ketsuppia ja kolmanteen mausteseosta isännän grillipuuhiin.

Ketsuppia syntyy näin:

1 kg tomaatteja

2 sipulia

2 valkosipulinkynttä

1 punainen chili

0,5 dl rypsiöljyä

1 tl jauhettua korianteria

1,5 dl ruokokidesokeria

1 dl tummaa balsamiviinietikkaa

1,5 tl suolaa

Huuhtele tomaatit, halkaise ne, poista kannat ja kuutioi tomaatit. Kuori ja silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Huuhtele ja halkaise chili, poista siemenet ja silppua chili hienoksi. Kuullota kevyesti sipuli ja chili öljyssä. Lisää korianteri ja tomaatit. Kuullota hetki ja lisää sokeri, etikka ja suola. Hauduta kannen alla 45 minuuttia. Jos haluat ketsupista sakeampaa, keitä lopuksi 5–10 minuuttia ilman kantta. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai sokeria. Jos haluat, voit soseuttaa valmiin ketsupin sauvasekoittimella, jolloin saat siitä täysin sileää. Purkita puhtaisiin pulloihin tai tölkkeihin, sulje ja jäähdytä huoneenlämmössä. Siirrä jääkaappiin, jossa ketsuppi säilyy hyvänä pari viikkoa.

Ohjeet on netistä löytyneitä eikä todellakaan itse keksittyjä. Toimivia kumpainenkin.

Muutaman hyvän reseptin jälkeen juttu voi jatkua. Äiti ja Iskä lähtivät siis humputtelemaan opiskeluaikaisten kavereiden tupareihin ja yksi Tädeistä huolehti tytöistä sillä aikaa. Oli melko miellyttävää katsella muiden vauvanhoitoa sivusta ja nauttia itse kaikessa rauhassa pöydän antimista. Juhlissa oli nimittäin jokunen pariskunta pienen lapsensa kanssa muistuttamassa meitä elämästämme noin vuosi sitten. Siinä tyytyväisinä myhäiltiin, että on se hienoa kun omat lapset on jo niin isoja, että pärjäävät ilman meitä. Meidän elämähän on helppoa!
Ja tämä ajatus on ilmeisesti vielä seuraavana aamuna kirkkaana mielessä, koska koko Perhe päätyi hiukan harhateille. Auton keula oli sunnuntaina käännetty jo kotia kohti, mutta matkalla mieli muuttui. Sen sijaan, että olisi ajettu suorinta tietä kotiin (hoitamaan ne tsiljoona kotihommaa, jotka oli tekemättä tuparireissun takia), tehtiinkin 50 kilsan ylimääräinen lenkki ja päädyttiin Kotkaan. Ihan vain sen takia, että se oli mahdollista ja jopa helppoa. Ei tarvita isoa kasaa vaippoja, vauvan ruokapurkkeja, tuttipulloja, maitoja, varavaatteita tai harsoja. Ei tarvitse suunnitella päivää kovinkaan tarkasti kenenkään päiväunien mukaan.

Jännittävää. Kukaan ei vielä tiedä, mihin auto on menossa. Johonkin kivaan paikkaan kai.

Olisi väärin väittää, että suunnittelematon matka meni kuin unelma. Todellisuudessa lounaspaikan löytäminen osoittautui haastavaksi ja Simpun parilla tunnilla siirtyneet päiväunet aiheuttivat hieman ylimääräistä kiukuttelua. Mutta päällimmäinen fiilis kaikilla oli, että WAU, kivaa!

Kahvilalounaan jälkeen tietenkin jätskiä merenrantapuistossa. Veneet oli tyttöjen mielestä jotain uskomattoman hienoa.

"Kukkapuistossa" oli salareittejä, joita pitkin Limppu seikkaili. Kerran se melkein hävisi, onneksi löytyi.

Kaukaisuudessa Iskä ja Simppu vilkuttavat kukkaviidakossa seikkaileville.

Aivan mahtavan jännittävä lammikon ylitys. Uskokaa pois, ne säilyi kuivina.

Tarina päättyy sunnuntai-iltana kotisohvalle. Kaikista näistä seikkailuista huolimatta on nurmikko leikattu, kasvimaat hoidettu, ruoat laitettu, pyykit pesty ja lapset kylvetetty. Prinsessamehuakin tuli keitettyä lisää ja näköjään blogiinkin joku ehti kirjoittaa. Ai miten ja missä välissä? No kun ne lapset on niin isoja. Keskenään ne ähelsi pihalla koko illan ja välillä jopa auttoivat hommissa. Mikä vapaus!

(Hyvähyvä, luit loppuun asti. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.)