Jäte on mielikuvituksen puutetta?

Kun kaikki aika kuluu töissä, kotitöissä, pihalla ja ehkä joskus lenkilläkin, voi suunniteltujen käsitöiden ruuhka kasvaa painostavaksi. Pikkupotilaita hoitaessa Äiti ehti erittäin pitkän tauon jälkeen istua ompelukoneen ääreen.

Hassu juttu sinänsä. Kaapithan on luonnollisesti täynnä toinen toistaan kivempia kankaita ja silti tämän ompelutuokion jälkeen kaikki ne ovat edelleen koskemattomina omilla paikoillaan. Tämä johtui siitä, että "reikä polvessa" on yleinen vaatediagnoosi tässä perheessä. Muutaman Limpun reikäiset housut tuli kierrätettyä Simpun kesähousuiksi, lapset kun sattuvat olemaan juuri sopivasti erikokoiset. Todellinen luova hulluus vallitsi taas hetken aikaa talossa, kun saksia ja ompelukonetta käytettiin ilman minkäänlaista etukäteissuunnittelua. Uutta materiaalia kaapeista kaivettiin vain ompelulangaksi ja toisten housujen pitsireunukseen. (Valokuvat on taas ihan mitä sattuu, mutta potilas oli väsynyt. Hyvät housut ne kuitenkin on.)

Ikivanhat legginssit kestävät vielä kesän capreina. Lahkeen jatkona pienet pätkät kuminauhapitsiä.

Huippuhyvät joustofroteehousut muuttuivat myös capreiksi. Lahkeen suun kuminauhakujan sai kätevästi käytettyä uudelleen, kun ei löytynyt sopivan väristä resoria. Luovuus todella pääsi kukkimaan...

Joustofroteehousujen lahkeen pätkistä tuli vielä pipo Leena-vauvalle, mutta siitä ei ole kuvaa. Leena-vauva on nimittäin jo muuttanut kesäksi mökille. Eli leikkimökkiin.
Tämä ei vieläkään ole käsityöblogi. Tämä ei ollut käsityöpostaus. Tämä oli jätteenhävityspostaus.