Pienen Perheen elämää. Äidin, Iskän, Limpun ja Simpun pieniä ja suuria seikkailuja. Kaupungit vaihtuvat ja vaarat muuttuvat laaksoiksi. Täällä voi yrittää pysyä menossa mukana...

torstai 10. huhtikuuta 2014

Lisää makoisia unia

Simppu järjesti vielä niin otollisen unikuvauksen, että oli pakko palata vielä hetkeksi aiheeseen. Tytöt nukkuivat yläkerrassa ja sieltä kuului kolahdus. Perään vähän ulinaa ja sitten hiljaisuus. Äiti ei lähtenyt tarkistamaan tilannetta, koska rauha palasi maahan nopeasti. Tunnin päästä Äiti meni yläkertaan ja löysi Simpun näin:
Siinä se oli raukka tunnin nukkunut istuvillaan pudottuaan sängystä. Pupu tiukasti kainalossa.
Simppu lauleskeli Äitille autossa näin:"Mie ooon hilas, mua saa tottia". Muutaman kerran piti kuunnella, mutta kyllähän Äitikin sen lopulta tajusi. Alkuperäinen versio löytyy täältä.

Viikko toisensa perään jatkuvat erikoisjärjestelyt väsyttävät kaikkia, mutta tytöt suoriutuneet loistavasti. Eilen illalla Äiti kävi Simpun kanssa pitämässä palaveria suurelle joukolle vieraita miehiä eikä Simppu kiukutellut, ujostellut tai temppuillut yhtään. Jatkuvalla syötöllä se supatti omia juttujaan, mutta Äiti sai esityksensä pidettyä. Samaan aikaan Limppu lähti reippaasti tanssitunnilta lähes vieraan miehen matkaan ihan vieraaseen paikkaan. Se oli hiukkasen ujommalta Limpulta ihan huippusaavutus! Simppu ei näköjään kärsi ujoudesta ollenkaan vaan suhtautuu kaikkiin vastaantulijoihin yhtä suorasukaisesti. Kuin yö päivä nämä lapset, mutta puolensa molemmissa tavoissa lähestyä ympäröivää maailmaa. Jännittävää sinänsä, että tällä perimällä kumpikaan ei osunut "ujo - yltiösosiaalinen"-janan puoleen väliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti