Arki(kuva)haaste, osa 1

Arkikuvahaaste on jo jonkun aikaa pyörinyt sosiaalisessa mediassa ja osuihan se tähänkin perheeseen. Idea lyhyesti: 5 päivää, 5 kuvaa, 5 haastettua kaveria. Eli joka päivä sellainen kuva, joka kuvaa arkea, ja ajatus on kai paremmin oppia tuntemaan muita. En tiedä. Otin haasteen vastaan siksi, että tätä oman arjen selittämistähän tämä koko blogi on. Menee siis tässä sivussa. En tosin aio haastaa ketään, paitsi jos joku ihan välttämättä haluaa, niin voin haastaa soittamaan viidelle ystävälleen ja ihan puhelimessa kertomaan kolme asiaa kuluneesta päivästä. Paljon kivempaa kuin tällaiset internet-viritykset.

Päivä 1, sunnuntai. Yksikään Perheen jäsen ei nukkunut riittävästi päiväunia. Maanantai tuli liian pian, mutta ehdittiin käydä puistossa. Se on kai tärkeintä.

Päivä 2, maanantai klo 6:44. Punainen Salama kiidättää hoilottavia lapsia hoitoon. Perillä selvisi, että Simppu lauloi, että linnut heräisi. Aivan varmasti muuten heräsivät. Tämän arkisempaa se ei voisi olla. Kiire on jo ennen kuin ehtii herätä, mutta suurimman osan ajasta se tuntuu kivalta.



Arkihaaste sen sijaan on sitä, että yritetään tehdä arjesta sellaista, että ei tarvitsisi haudan pohjalla sitten surkutella, miten se elämä olisi pitänyt elää. Olisihan se hienoa, että hautajaisvieraiden ei tarvitsisi päivitellä sitä, miten jäi kyllä elämä elämättä. Ei kai pitäisi kauheasti jarrutella vaan elää oman näköistä elämää.
Kuten tästä voi ehkä päätellä, käytiin viikonloppuna hautajaisissa. Ainakin ulkopuolisen silmin näytti elämä olleen monella tapaa rikasta ja väkeä oli kuin pipoa. Oli se mies paljon saanut aikaan.