Joulukahvila

Marraskuu on ollut (taas) melko synkkä ja pitkä. Äiti kaipasi uuvuttavan harmaaseen jatkumoon jonkinlaista poikkeamaa. Hyvä maustekakku ja Limpun kahvilaleikki naksahtivat saman aikaisesti Äidin alitajuntaan ja siitä syntyi idea Joulukahvilaan. Vähän niin kuin pikkujoulut, mutta ei kuitenkaan kai ihan. Joulukahvila oli myös hyvä tekosyy kaivaa joulukoristeet esiin jo vähän aiemmin. Jostain syystä tänä vuonna alkoi jouluttaa vähän etukäteen.

Puettiin siis kaksi tonttua ja tehtiin paljon herkkuja. Lapset riehuivat sokerin innoittamina ehkä tavallista villimmin, aikuiset söivät ähkyyn asti torttuja ja muita jouluherkkuja. Lasten riehumista ei kukaan saanut loppumaan, joten niiden annettiin juosta kaikessa rauhassa. Äiti jäikin miettimään, että ehkä niitä ei tarvitsisi niin usein kieltää. Harvoinhan noita tuntuu sattuvan, vaikka koko ajan kaahottelevatkin.

Limppu koristeli piparit, Iskä teki fudget, Äiti kakun ja tortut. Tulipas ähky.

Kahvilan aukeamista odottelevat tontut istuivat "hyllyllä" syömässä pipareita.

Simppu (1 v 8 kk) muuten kieltäytyy aika usein pukemasta vaippaa ja viipottelee pöksysillään kotioloissa. Hoidostakaan harvemmin tulee vaippoja takaisin pyykättäväksi. Simppu ei kuitenkaan käy potalla. Pönttö se olla pitää. Pöntöllä on hyvä jutella kakkajuttuja. Simpun paras analyysi tähän mennessä: "tatta uimaan". Joka kerta nykyään keskustellaan siitä, meneekö kakka uimaan ja kuinka monta kakkaa menee uimaan.

Nyt voisi jatkaa jouluun valmistautumista joululahjojen merkeissä. Tuskallisen hitaasti vaan mikään valmistuu tekniikalla "sauma päivässä". Ideoita yksisaumaisista lahjoista otetaan vastaan :)