Pienen Perheen elämää. Äidin, Iskän, Limpun ja Simpun pieniä ja suuria seikkailuja. Kaupungit vaihtuvat ja vaarat muuttuvat laaksoiksi. Täällä voi yrittää pysyä menossa mukana...

torstai 31. lokakuuta 2013

Sanojen voima

On se vaan hämmentävää, kun pääsee pikku hiljaa tutustumaan pienen tytön mielenliikkeisiin. Sanojen lisääntyessä on Simpun ajatusten juoksu alkanut selkeytyä myös meille muille. Yksittäisten sanojen sijaan se latelee jo pieniä lauseita. Jos on tarve siis. "Missä paita on?" ja "Älä toste minuun!" olivat ensimmäisiä kunnon lauseita. Useimmat Simpun selostukset ovat kaksi sanaisia, saksalaisen kieliopin mukaan väännettyjä ympäröivää maailmaa kuvaavia lausuntoja kuten "mummo totona" ja "äiti hakee". Imperfekti Simpun kielessä on omalaatuinen. Sanat taipuvat hakee - hakes, antaa - antas.
Riemu on ollut molemmin puolinen aina kun Simppu on saanut meidät muut ymmärtämään uuden sanan. Silloin taputetaan kaikki ja kehutaan toisiamme hyvästä suorituksesta. Hyvä Simppu, hienosti osasit sanoa! Hyvä Äiti, vihdoin ymmärsit minua! Vaikeita sanoja on ollut muun muassa "eista".
"EISTA EISTA!" huutaa pienempi. Tajusihan sen vihdoin tyhmempikin, että SEISTÄ! Vauvan hoito on muutenkin Simpun mielestä IN.




Äidin työmatkalla tytöt pääsivät vaihteeksi Mummon hoiviin. Siinä sitä riitti taas menoa ja vaarallisia tilanteita ympäri vuorokauden, kun Limppu sai taas jonkun tuberkuloosin esiasteen. Reissu sujui kuitenkin Äidin osalta kivuttomasti, koska tytöt ovat niin isoja, että osaavat molemmat vaatia yöllä herätessään Mummon viereen. Jostain syystä Mummo näytti hiukan nuutuneelta vierailumme päätteeksi. Simppu hoiti nukkeja ja leikki lääkäriä. Limpulla oli perinteiset puuhat: askartelu, piirtäminen, kauppaleikki (lompakko on ihan maailman tärkein, sitä ei anneta Simpulle), piilosta,...

Mummolla riitti puuhaa niin paljon, että Simpulle iski väsy kesken leikin.
Limpun lempparit on tällä hetkellä Peppi Pitkätossu ja Eemeli. Mummo oli paremman tekemisen puutteessa askarrellut tytöille Huvikummun ja Vaahteramäen vanhoihin ompelukoneen säilytyslaatikoihin. Tämä oli pakko jakaa, koska nämä oli vaan niin huiput. Oma nukkekoti (tai siis ponitalo) ei ihan vedä vertoja näille. Mutta Limpun sorminäppäryys alkaa jo riittää nukkukotileikkeihin ja niiden parissa se saattaa olla pitkäänkin ihan hiljaa. Simppukin ymmärtää yleensä silloin olla häiritsemättä.
Huvikummussa hevonenkin pääsee sisälle.
Vaahteramäeltä löytyy tietenkin vertashuone ja toivonkammari.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti