Koko pitkän talven Perheen elämään on vahvasti kuulunut kerhoilu. Kaksi kertaa viikossa on lastattu lapset autoon ja ajettu laulamaan ja syömään välipalaa. Simppu osallistui kerhoon aluksi nukkumalla päiväunia pihalla, mutta suunnilleen helmikuusta asti Simppukin tajusi kerhoilun hienouden ja kieltäytyi päiväunista kerhoaikaan. Todellisen oivalluksen Simppu koki kuitenkin vasta kevään viimeisessä kerhossa. Simppu olisi jatkanut laulu- ja hartaushetkeä mielellään pidempäänkin ja vihdoin se osasi taputtaa loppulaulun aikana! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
 |
| Simppu istui vielä laulamassa, kun tuolit ympäriltä oli kerätty pois ja muut lapset olivat jo välipalalla. |
Simppu on jo iso tyttö ja osaa pistää todella hanttiin, jos sille päälle sattuu. Yleensä suhteellisen rauhalliset illat ovat menneet hiukan pelleilyksi, kun Simppu herääkin monta kertaa illan aikana. Kukaan ei tiedä onko kyseessä vatsavaivat vai vaan joku uhma, mutta ei sitä oikein raaski huudattaakaan. Kuten kuvasta näkyy, yhtään ei väsytä, vielä jaksaa leikkiä...
Simpun ruokavalio laajenee hitaasti ja jokseenkin epävarmasti, mutta hirmuinen syömäri siitä on tullut. Ruokaa saa mättää avoinaiseen kitaan kaksin käsin ja usein. Kyllähän sitä energiaa tietenkin kuluu... Koska Simppu kovasti opettelee juoksemaan ja kiipeämään rappusissa. Simppu myös opettelee kovasti puhumaan. Päivittäin se opettelee jonkun uuden sanan ja unohtaa sen sitten viimeistään yön aikana. Yhtenä päivänä "peppa" (=heppa), toisena "vauva", sitten "poi" (=pois). Hirveän paljon se jo ymmärtää! Mennään suihkuun, hammaspesulle, pyöräilemään, pihalle, kaiken se tajuaa ja lähtee vielä oikeaan suuntaan. Osaa se myös etsiä kengät, tutin, Ihaan ja vaikka mitä, kun vaan pyytää. Äidin kypärän se antaa äidille ja vetää oman kypärän päähänsä, vaikka ei oltaisi lähdössä pyöräilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti