Äidillä on ollut visio jo muutaman vuoden. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja itsetehty on melkein valmis... Mutta onneksi kylään tuli semmoinen taitava Sirkkelimies, joka piirakkapalkalla toteutti Äidin vision. Näin se meni:
 |
| Ostetaan paikallisesta kierrätyskeskuksesta yöpöytä hintaan 1,5 e. |
 |
Etsitään keittiön kaapista metallikulho, löydetään facebookista joku kylänmies, joka tekee remonttia ja antaa ylimääräisen hanan. Heivataan yöpöydän laatikko, viritetään verhovaijeri, levitetään kankaat pitkin terassia, juodaan teetä ja mietitään, mikä olis paras. Työrauhasta lienee tällä porukalla turha haaveilla...
 |
| Ommellaan tyyliin sopivat verhot, liimataan mustaa kontaktimuovia hellan levyiksi ja sitten vaan odotellaan, että leikkimökin lattian lakka kuivuu ja päästään kantamaan huonekalut mökkiin. |
|
Sillä aikaa kun aikuiset tuunasivat hellaa, lapset nauttivat kesäisestä päivästä...
 |
| juoksemalla kilpaa kasvimaan ympäri... (Simppu jäi lähtöviivalle.) |
 |
| tekemällä kuperkeikkoja... |
 |
| katselemalla pilviä... |
 |
ja ihan vaan istumalla vierekkäin.
Kysynpähän vaan, että kuinka paljon voi omaa pihaa rakastaa. Aivan täydellisiä alkukesän päiviä on ollut jo monta. Aurinko porottaa, linnut laulaa ja pihalla tuoksuu aivan samalle kuin kesäisin mummolassa aikoinaan. Saisipas tuon tuoksun pulloon! Myös Simppu ja Limppu ovat osottautuneet todellisiksi omakotitaloasujiksi. Pihaleikkeihin pitäisi päästä jo ennen aamupalaa ja erään kerran haettiin iltamyöhällä hiekkalaatikolta yöpukuun puettu karkuri. Kovinkaan kummoisia leikkejä ei tarvita, kunhan vaan juoksentelevat pitkin nurmikkoa.
|
 |
| Kesän lapsi nauttii elämästään. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti