Koti

Tämä koti on ollu jo melkein neljä vuotta väliaikainen ratkaisu. Tänne on tuotu kaksi ihanaa vauvaa ja tänne on muutettu jo kolme kertaa. Melkein kaksi vuotta on jo pyöritelty ajatusta omasta talosta ja Limppukin on oppinut haaveilemaan omasta pihasta, jonne ei muut lapset saa tulla ilman lupaa. No, ehkä joskus. Yritin keksiä jotain bloggaamisen arvoista meidän elämästä. Ilman kamalaa määrää marinaa siis. Tuli mieleen, että tämä Koti on jäänyt kyllä ihan sivuosaan. Mutta tänään, it's all about Home.

Limppu syö puuroa ja Simppu köllii Äidin ja Iskän sängyllä. Sängyltä näkee olkkariin asti, tehokasta... Jos yöllä oikein tarkkaan tihrustaa, saattaa nähdä, mitä tuo kello näyttää.

Kukaan ei kerännyt lipaston päältä kankaita ja kirpputoritavaroita pois. Ja äidin lenkkivaatteetkin roikkuu ovesta. Lipastoon mahtuu 4 banaanilaatikollista tavaraa. Tuli nimittäin kokeiltua tänä kesänä, kun Äiti iltapuhteinaan maalasi sen valkoiseksi. Limpun penkki ihan kohta hajoaa, kun se siinä aina hyppii raivarin iskiessä.

Taulu ja hyllykkö eivät ole hievahtaneet kolmeen vuoteen, koska ne kerran on siihen porattu. Remontissa joskus aikanaan on onneksi unohdettu vaihtaa tuo ihana harmaa valokatkaisija. Äidin päivän pelastaja usein, se on niin kiva. Kukkia saa, kun laittaa kavereille ruokaa.

Ihana iso sohva, johon mahtuu kunnolla monta köllimään. Jussi-eno haki vanhan pois. Tyynyillä padotaan kierivä Simppu sohvalle, ettei kuulu kops. Yksi elämän suurimpia mysteereitä on se, että miksi tuo kasvi ei kuole. Pitkään on kyllä yritetty muistaa olla kastelematta sitä...

Tuoli on kiertänyt Äidin mukana jo teinivuosista asti. Kohta se hajoaa eikä siinä oikein enää uskalla istua.

Keittiössä roikkuu tällä kertaa Limpun synttärikortit. Hyllyn päällä kaikkea tosi tärkeää ja sängyn päällä Äidin tärkeät tyynyt. Ja "ankka"-taulu. Niin Limppu on väittänyt niin kauan kuin on osannut puhua. Oikeasti siinä taitaa olla joku aasialainen merimaisema kalastajineen. Mutta on niillä kalastajilla semmosia "kalastusankkoja".

Onko joku ehtinyt ommella? Siihen se pöydän nurkkaan aina jämähtää kone-rukka, vaikka ei sillä sitten kukaan enää ehdi ommella. Äiti kurkkii 350D:n takaa, hyvin on tainnut Iskän kamera palvella.

Iskä on ollut taas aika paljon poissa, mikä näkyy Perheen arjessa semmoisina ihanina Jukka Poika-tuokioina. Eli kun Limppu aloittaa raivoamisen, Äiti laittaa Jukkiksen soimaan. Simppua raivarit lähinnä naurattaa, mutta sillä onkin aika huono huumorintaju. Muutenkin se kyllä nauraa melkein pelkästään Limpun tempuille. Limppu leikkii paljon mielikuvituskavereidensa kanssa ja Simppu ei sitten kuitenkaan syö bataattia. Riisi ja kesäkurpitsa saa luvan riittää. Parsakaali ja perunakaan ei ollut kauhean kiva juttu. Onpas vaikeaa, miettii Äiti.