Tällainen oli meininki viime yönä klo 5.31. Kun kuuntelee oikein tarkkaan, kuulee taustalta läpsytystä. Läpsytys syntyy kun rytmikkäästi heiluttaa molempia käsiään vuoronperään ylös ja alas. Ennen videon kuvaamista oli valvottu reilun tunnin verran eksyneen pierun takia. Videon kuvaamisen jälkeen Limppu ei enää saanut unta, joten se yö oli sitten siinä. (Huom! Jos tuntuu, että video ei toimi, laita koneesta äänet päälle. Makuuhuoneessamme on pimeää klo 5.31.) (Toinen lisäys: Simppu ei suinkaan itke. Päin vastoin, hänellä on hauskaa.)
Tällaisen yön jälkeen herkästi alkaa sisäinen Hitler-äiti nostaa päätään. Se, joka langettaa tuomion ennen kuin rikkomusta on ehditty edes tehdä. Se, joka karjuu nuppi punaisena kun maitokuppi kaatuu vahingossa. Tänä aamuna lapset pelastuivat Hitler-äidiltä, koska Äidin kännykästä sattui löytymään jotain näin kaunista. Ehkä tästäkin päivästä vielä tulee Dalai Lama-päivä. (Dalai Lama-äiti on siis se, joka hymyilee rauhallisesti karjuvalle lapselleen. Se, joka tyynesti pyyhkii maidot pöydältä ja kaataa kuppiin uudet maidot.) Rakkaat Hitlerit ja Dalai Lamat, kyllä tästä selvitään, onhan nyt jo perjantai!
Meillä on paljon ja olemme siitä paljosta kiitollisia. Aina kun muistamme. Jos emme muista, JukkaPoika muistuttaa.
Limppu: "En haluu halata tota, jolla on naarmu nenässä."
Kaikki nukkuvat. Ulkona ja on talvi. Jään päällä.
Simppu kierii ja peruuttaa pysymättä silti Limpun perässä. Simppu syö jo riisiäkin, ehkä myös bataattia. Limppu ei enää pelkää kastematoja. Siinä kai ne tärkeimmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti