Sankariäiti on sellainen, joka pysyy rauhallisena, vaikka astuu pa*kaan ja vauva itkee, maito ei riitä, ruoka palaa hellalle ja pyykit on kaikki vaaleanpunaisia ja nukelle sopivia. Kyllä sitä tietysti pärjää kun on pakko, mutta ei se ole sen arvoista kun kukaan ei edes arvosta sankariäitiä.
Tämä on mukaillen lainattu erään äidin viestistä, jonka Äiti sai Iskän ollessa pitkällä työmatkalla. Äiti oli hankkinut avuksi "thaimaalaisen kotiapulaisen" (yksi Tädeistä) ja sen ansiosta elämä ei ollut pelkkää pärjäämistä. Kaikilla oli kivaa, vaikka Simppu itki päivällä, illalla ja yöllä. Ruoka ei palanut pohjaan (koska se oli valmiiksi tehty pakkaseen), pyykit pysyivät normaalikokoisina, kukaan ei astunut gagaan ja maito riitti (melkein).
Tämän kokemuksen jälkeen Äiti päätti luoda uuden sankariäidin määritelmän. Tapana ei ole yleensä mennä sieltä, missä aita on matalin, joten tämä on suuri asennemuutos.
Sankariäiti ottaa vastaan kaiken mahdollisen avun, vaikkei ehkä tuntisi sitä tarvitsevansa. Sankariäiti ei imuroi päiväunien aikaan vaan nukkuu itse. Vaihtoehtoisesti voi myös syödä suklaata ja katsoa telkkaria. Sankariäiti ei hermostu, vaikka tiskit ovat vielä altaassa ja pyykit koneessa. Sankariäiti laittaa välillä lapset katsomaan lastenohjelmia eikä lähde hiekkalaatikolle, jos sataa. Sankariäiti osaa hyödyntää kaupan puolivalmisteet ja valmisruoat.
Sankariäiti pysyy paremmalla tuulella, lapsilla on kivempaa ja isänkin on mukavampi tulla töiden jälkeen kotiin. Tällaisia aatoksia Pienessä Perheessä näin äitienpäivän alla.
Limppu leikkii kotiapulaisen kanssa lääkäriä kesäisellä parvekkeella.
Suuret kiitokset kotiapulaiselle :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti