Sehän puhuu!

Joulun alla kuin varkain Limpun suusta alkoi kuulua jatkuvaa höpötystä ja selostusta. Kyllähän sitä juttua on aiemminkin riittänyt, mutta nykyisin ei oikein enää suun vuoroa saa. Äitin mielestä oikeita sanoja on kuitenkin melko vähän ja nekin vähät muistuttavat kovasti toisiaan. Esimerkiksi kaakka = ankka, kakka = jalka, kakka = nenä, kakka = mandariini, kakka = kenkä, kaakka = auto, paappa = banaani. Eioo, ei, äiki, kiikki, ih-haa ovat hiukan helpommin tunnistettavia ja hoidossa Limppu kuulemma toistelee kovasti muiden lasten perässä. Siellä onnistuu "lisää" ja "äiki hakkee" (huomatkaa Pohjoisen murre :D). Muutamaan otteeseen kotona on kuultu myös jotain "nuken" ja "hepan" suuntaista. Limpun lempilaulu on "Ih-haa-Ih-haa" ja sitä laulamalla unohtuu känkkäränkkä auton takapekillä. Limppu myös osaa itse hienosti laulaa sitä.

Uusia temppuja on harjoiteltu muutenkin kovasti. Emmin joululahjaksi saaman palapelin kaikki muumit löytävät jo oman paikkansa. Äidin hämmästys oli suuri, kun Limpusti oli omin nokkinensa astellut muumit omiin lokeroihinsa ja kiikutti palapelin nähtäväksi. Tämän lisäksi Limppu avustaa Äitiä ostoskassien purkamisessa (kukaan muu ei saa koskea ruokiin, Limppu vaan saa purkaa), tiskikoneen täyttämisessä ja tyhjentämisessä sekä puuron keitossa. Hiutaleiden ja veden mittaaminen kattilaan on ihan superhauskaa, ja hämmentämisestä ei tulisi loppua laisinkaan.

Muuten elämä Pohjoisessa alkaa asettua uomiinsa pienten vastoinkäymisten jälkeen. Hoitopaikassa on ollut mukavaa ja Äiti on oppinut arvostamaan aiemmin itsestään selvyyksinä pitämiään asioita. Kuten lämmitystä tai huonekaluja.