"Cold turkey" describes the actions of a person who gives up a habit or addiction all at once — that is, rather than gradually easing the process through reduction or by using replacement medication.
Vapaa suomennos: "Kylmää kalkkunaa" on tarjolla, kun Äiti reissuun lähdettäessä unohtaa tutin kotiin.
Ensimmäisen tutittoman (ja valvotun) yön jälkeen Äiti päätti, että se oli nyt siinä. Iso tyttö ei enää tuttia tarvitse. Tai ainakaan Äiti ei enää siitä vieroita. Onneksi vieroitusoireet helpottivat nopeasti ja parin päivän jälkeen Limppu ei tunnu enää muistavan koko vehjasta.
Koko prosessin helppous tuli yllätyksenä sekä meille vanhemmille että Limpulle. Tutti on ollut meille kaikille kovin tärkeä; vanhemmille hätävara ja varmistuskeino, Limpulle tuki ja turva kurjissa tilanteissa. Limppu onkin saanut melko vapaasti syödä tuttia silloin, kun on sitä halunnut. Äiti olikin jo ehtinyt pohtia, päästäänkö tutista eroon ennen kouluikää. Ilman tätä pakollista ja varsin yllättävää vieroitusta meillä olisi tutteiltu vielä pitkään. Kukaan ei olisi uskaltanut yrittääkään viedä Limpulta parasta kaveria ja vanhemmilta mielenrauhaa.
Vieroituksen lisäksi Limppu ehti viikonloppuna tutustua hiukan tarkemmin uuteen Poro-serkkuunsa. Aluksi serkku oli kovin pelottava ja se oli parempi jättää huomiotta. Olisikohan serkku-tyttö tullut isäänsä... Poro-setä nimittäin on aiemmin ollut hirvittävän pelottava. Tällä vierailulla Setä oli kuitenkin ihan OK ja onneksi vierailun loppua kohti myös tuorein Poro-perheen edustaja sai osakseen hellää silittelyä ja halailua.
Limppu on taas päässyt uuteen hoitopaikkaan (edellisen oli tarkoituskin olla vain väliaikainen) ja elämä jatkaa omaa töyssyistä kulkuaan täällä Pohjoisessa. Välillä on Äidin kännykkä hukassa, välillä Limpun pipo kadoksissa. Yritämme kuitenkin muistaa päivittäin tärkeimmät toimet: lähdemme aamulla töihin ja palaamme iltapäivällä kotiin. Jos siinä välissä saamme aikaan jotain järkevää, olemme kiitollisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti