Työnantaja myönsi pakon edessä Äidille vapaapäivän ja Äiti pääsi taas "downshiftaamaan" itsensä vaaralle. Elämän hidas rytmi, ääretön hiljaisuus ja tyhjyys saivat taas vallan. Äiti istuu siis taas tutulla kovalla sohvalla bloggaamassa ja kuuntelee ohiajavien rekkojen jyrinää ja lintujen kiherrystä.
Limppu esitteli Äidille työpaikkansa ja työkaverinsa. Oli hauska vihdoin nähdä, missä Limppu viettää suuren osan hereilläoloajastaan. Työpaikka on tosi kiva ja välillä sieltä ei millään malttaisi lähteä kotiin. Limppu on oppinut töissä paljon uutta eikä ole edes kaikkia temppuja näyttänyt kotona. Limppu osaa sanoa "rekka" ja mennä piiloon sohvan taakse. Limppu tietää missä on jalka, käsi, pää, nenä, suu, silmä ja maha. Limppu auttaa myös kattamaan pöydän.
Kotonakin Limppu tykkää auttaa ja tehdä itse. Vaatteiden pukeminen on hauskaa ja vaihtelevalla menestyksellä ylle saadaan housut, kengät, pipo, hanskat ja paita. Vaipanvaihdossakaan Limppu ei enää juuri tarvitse apua. Vaipan pois ottaminen ja vieminen joko roskiin tai ämpäriin vaipasta riippuen onnistuvat hienosti. Uuden vaipan päälle laittamisessa tarvitaan vielä hiukan apua, mutta mielellään Äiti voisi pitää näppinsä erossa siitä hommasta. Sisään tultuaan Limppu riisuu itse ja laittaisi mielellään haalarin naulakkoon, mutta naula on liian korkealla. Tässä täytyy siis hyväksyä apua sen verran, että joku hiukan nostaa. Limppu keräilee lattialta kaikenlaisia roskia ja kiikuttaa ne kiltisti roskikseen. Tämä kuitenkin hiukan huolestuttaa Äitiä, koska välillä on erimielisyyksiä siitä, mikä kuuluu roskikseen.
Iskän kanssa asuminen on sujunut Limpu mielestä tosi hyvin eikä Äidin poissaolo juuri häiritse. On se silti ihan kiva välillä nähdä Äitiäkin ja silloin pitää halailla kovasti. Iskää sen sijaan Äidin poissaolo häiritsee hiukan enemmän, ja yksinhuoltajan taakka on raskas. Toivottavasti saamme tähän pian muutoksen tai ainakin vaihdettua rooleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti