Kävelin eräänä sateisena ja pimeänä iltana lähes päämäärättömästi kaupungilla ja törmäsin jälleen graffittiin. Kadun vieressä olevaan pieneen pömpeliin oli kirjoitettu paksulla mustalla tussilla
OIKEE SUUNTA!
Niin varmaan, mutta voisitko olla hiukan tarkempi. Jatka tähän suuntaan niin pääset perille? Tämä suunta on parempi kuin tuo toinen? Vai yksinkertaisesti, jos sulla on pää kainalossa, sairaala on tässä suunnassa?
Tottelin taiteilijaa ja jatkoin matkaa. Päädyin kotiin. Mietin kuitenkin loppumatkan, pitäisikö taiteilijaa uskoa suuremmassakin mittakaavassa. Onko suunta oikea, jos kulkee koko ajan kauemmas perheestään? Tai kauemmas siitä, mikä vielä hetki sitten oli tärkeää? Näitä kysymyksiä ei kannata liian pitkään miettiä, koska vastaus on niin selvä. Ja kuitenkin jatkan matkaani, väärään suuntaan.
Tottelin taiteilijaa ja jatkoin matkaa. Päädyin kotiin. Mietin kuitenkin loppumatkan, pitäisikö taiteilijaa uskoa suuremmassakin mittakaavassa. Onko suunta oikea, jos kulkee koko ajan kauemmas perheestään? Tai kauemmas siitä, mikä vielä hetki sitten oli tärkeää? Näitä kysymyksiä ei kannata liian pitkään miettiä, koska vastaus on niin selvä. Ja kuitenkin jatkan matkaani, väärään suuntaan.
Suuri yleisö tuntuu kuvittelevan ratkaisun olleen helppo. Ei se ollut eikä ole. Joka päivä teen sen ratkaisun uudestaan. Joka päivä koputtelen sisäisen kompassini lasia ja yritän saada villisti pyörivän nuolen rauhoittumaan. Rikkinäisellä kompassilla suunnistaminen on vaikeaa ja varsinkin, jos joukkueessasi sattuu olevaan joku Epäilijä. "Ootko ihan varma, että meijän pitää mennä tänne?" "Eiks se maali oo täällä päin?"
Huisia, miten graffitit osuukin sun kohdalle! Mä uskon, että tässä tapauksessa kyse oli vaan tsempistä sulle: koita jaksaa, vaikkei ookaan helppoo. Ei varmasti oo helppoa töihin lähtö aamuisin, mutta vuoden jälkeen oot varmasti viisaampi. Ja ajattele, että suunta on nyt joka tapauksessa oikea: Vaikka tämän polun päätteessä huomaisitkin valinneesi väärän polun, on se ollut tärkeä polku, joka saa sut siirtymään taas oikealle polulle. Ja usko tai älä, itse kukin miettii, että mihin suuntaan sitä pitäiskään mennä...viimeeksi tänään...saa nähdä, koska löydän maaliin...vai onkohan elämän tarkoitus sittenkin seikkailla (metsässä/merellä) löytämättä perille?
VastaaPoista