Vähän myöhässä: 9 kuukautta!

Tumpun 9 kuukautissynttärit hujahtivat vahingossa ohi sairastelun takia, ja sen jälkeen elämä on vienyt kaiken ajan. Ei sitä ehdi blogiin kirjoittelemaan, kun pitää tehdä kaikkea tärkeämpää, kuten nukkua sadepäivän päiväunia tai lukea päiväsaduksi lapsille paremman puutteessa Marcovaldoa. Hyvin kelpasi.

Mutta siis, 9 kuukautta vanha Tumppu hurmaa edelleen kaikki aurinkoisella luonteellaan eikä hermostu vähästä. Tumppu on oppinut taputtamaan ja vähän unohtanut vilkuttamisen. Kärrystä on otettu paino pois, ja meno sen kanssa on aika varmaa ja vauhdikasta. Ihan pieniä hetkiä se jo seisoo ilman tukea. Eilen se rupesi konttaamaan pidempiä matkoja. Nyt konttaaminen on jo melkein korvannut ryömimisen. Pinsettiotteella saa jo poimittua pieniä maissinaksun paloja suuhun. Ruoka maistuu eikä mistään tule enää oireita. Äidin tosin ei kannattaisi syödä isoa annosta tattipastaa, koska siitä tuli Tumpun maha vähän kipeäksi. Mutta kun metsästä löytyi tatteja, niin olihan ne pakko syödä.

Tumppu on laumaeläin ja viihtyy parhaiten kun koko lauma on paikalla. Syöminen on lähes mahdotonta, jos yksikin sisko puuttuu. Tumppu puuhastelee kyllä itsekseenkin, mutta jos tytöt ovat lähettyvillä, se hakeutuu yleensä niiden viereen jatkamaan puuhiaan.

Tumppu ymmärtää jo jonkun verran puhetta, ainakin seuraavat: oma nimi, "taputtaa", "tule tänne", "maitoa", "syömään", "ei", "ei suuhun".

Tytöt asensivat omaan keittiöönsä lapsilukon essusta, koska siellä hääri innokas kokki.