Hymypoika ja muita juttuja

Tumppu on todellinen hymypoika. Hirveästi sen tekisi jo mieli nauraa ääneen, mutta ei se vielä onnistu. Hirveän mielellään se juttelee kaikkien kanssa ja naureskelee omille jutuilleen. Yöt sujuvat vaihtelevasti yhden pysähdyksen taktiikalla, joskus pärjää iltapalalla aamuun asti. Perheessä pyörinyt nuha on tarttunut vihdoin myös Tumppuun ja kauhun sekaisin tuntein odotamme, miten tässä vielä käy. Ja tiistaina olisi vielä luvassa ensimmäiset rokotukset. Elämme jännittäviä aikoja.

Vastustamaton hymy pieneltä pullaposkelta.

Äidin pikku mussukka, niin Simppu aina sanoo.

Tumpun uusi taito: kädet löytää hienosti suuhun ja ne maistuu tosi hyvälle.

Hetkeksi tuli tännekin talvi ja maisema oli valkoinen muutaman päivän ajan. Tytöt tekivät pihalla lumikakkuja, mutta muista talvileikeistä joutuu vielä haaveilemaan. Nyt lumi on jo sulanut ja kaikki on taas aika synkän näköistä.

Kerrankin oli aamukävelyllä valoisaa. Tai ainakin melkein.

Simppu tallustaa uutta salareittiä pitkin.

Vihdoin löydettiin lähistöltä hyvä kiipeilypuu ja Simppu kävi testaamassa.

Limppu puolestaan on pitkään toivonut, että oppisi lukemaan. Oli myös sovittu, että sitten kun osaa lukea, voi saada oman kirjastokortin. Nyt tämä lupaus täytyy lunastaa, kyllä se jaksaa jo hitaasti tankata useamman sanan putkeen. Lukemisen lisäksi pelit on tosi kivoja. Erityisesti jos saa Iskän pelamaan korttia.

Äidin vanha aapiskirja on nyt Limpun suosiossa.

Tämä kuva tuli vastaan muutama vuosi sitten. Silloin oltiin sitä mieltä, että se on ihan Limpun näköinen. Nyt kun Simppu on kasvanut, huomaa siitäkin, että se on äitinsä tytär. Kuvassa on tallennettu Äidin ensimmäinen vitsi. Pehmolelunallella oli vauvan haalari päällä. Keksin riisua sen ja pukea päälleni. Muistan selvästi tämän, ja kuten kuvasta näkyy, se oli hauska läppä.

Äiti, Limppu vai Simppu?

Kokonaisuudessa voisi sanoa, että kyllä se aina ihmeeltä tuntuu kun iltaan asti selvitään. Päivät ovat aika vauhdikkaita eskarikyyditysten takia ja iltaisin tuppaa olemaan usein jotain menoa. Uimakoulu, tanssitunti, Iskän juoksulenkit ja Äidin joogailut pitää huolen siitä, että aikataulut ovat melko kireät. Lisäksi kun vielä yritetään Simpun kanssa käydä kerhossa ja joskus vielä nähdä kavereita (vanhempien ja lasten), niin tuntee sitä eläneensä. Sirkus tämä on. Jossain välissä kuitenkin leivottiin ja koristeltiin pipareita sekä hankittiin joululahjat. Ei se joulun lähestyminen enää niin paljon ahdista.

Simpun legendaarisia juttuja:
- Miulla on varmaan syylä suussa. (Afta sillä on.)
- Siellä Irakissa on sota. Se ei ole turvallista. Ne kiipeää puuhun pakoon sotaa. Sota ei pääse kiipeemään puuhun. (Perhekerhossa oli paikallisia turvapaikanhakijoita ja siitä se sitten lähti...)