Pienen Perheen elämää. Äidin, Iskän, Limpun ja Simpun pieniä ja suuria seikkailuja. Kaupungit vaihtuvat ja vaarat muuttuvat laaksoiksi. Täällä voi yrittää pysyä menossa mukana...

maanantai 12. lokakuuta 2015

Uutta elämää

Uutta elämää on nyt harjoiteltu kaksi viikkoa. Tumpulta se sujuu jo tosi hyvin. Se raasu on nukkunut kolmena yönä 7 tuntia putkeen ja sitä ennen monena yönä 6 tuntia. Päivisin se saattaa valvoa muutamankin tunnin yhtä soittoa, mutta silloinkaan ei haittaa, vaikka jätettäisiin yksinään sohvalle pötköttelemään pidemmäksi aikaa. Itku tulee joskus, jos on oikein kova nälkä, mutta useimmiten Tumppu vain ähisee kunnes ruoka ilmestyy. Tosi harvoin kuuluu huutoa. Iltaisin Tumppu valvoo myöhään, mutta onneksi Iskä on vielä lomalla valvomassa seurana. Äiti menee nukkumaan aikaisemmin, jotta jaksaa hoitaa aamuvuoron aikaisin heräävien tyttöjen kanssa. Tumppu osaa hienosti jutella, mutta useimmiten se keskustelee lampun, peiton tai leppäkerttu-kuvan kanssa. Ei kovinkaan usein meidän muiden kanssa.
Vaikka se viihtyisi ihan hyvin yksinäänkin, sitä on pakko pitää sylissä melkein koko ajan, koska se on niin kauhean söpö. (Tukan väri vaaleni mustasta ruskeaksi muutaman pesun jälkeen.)
Limppu ja Simppu ovat sopeutuneet uuteen elämään tosi hyvin. Simpulle kaikki oli niin uutta, mutta on se kyllä ihan huippuhyvä isosisko. Käytösongelmat ovat vauvan syntymän jälkeen vähentyneet selkeästi. Molemmat kovasti odottavat, että vauva oppisi jotain tai että sille voisi opettaa jotain. Tuttipullosta syöttäminen on Simpun mielestä ihan huippua, mutta siihen tarjoutuu harvemmin tilaisuus.
Kärryjen työntäminen on Limpun ja Simpun mielestä tosi tärkeää hommaa.
Tumpulla on ehdottomasti maailman paras Simppu-sisko
Hieman puutarhaepäonnea oli taas. Valio-myrsky vei mennessään meidän rakkaan isoimman omenapuun. Se olikin ainoa hedelmäpuu, josta oikeasti tuli jotain syötävää. Runko katkesi aivan juuresta ja pikaisen tarkastelun perusteella näyttäisi, että joku sieni oli päässyt heikentämään runkoa. Luultavasti taustalla on viime talviset jäniksen tuhot, jotka ovat päästäneet sienen leviämään. Onnea oli kuitenkin matkassa, koska myrsky säästi edellisenä päivänä nostetun veneen. Vene on talvisäilytyksessä autotallin takana ja kesti tuulen, jonka nopeus oli parhaimmillaan noin 30 m/s.

Siinä se nyt makaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti