Ylpeät voittajat

Viime vuonna Limppua harmitti kovasti Iskän työpaikan järjestämissä lasten urheilukisoissa. Siellä kun jaettiin pokaalit kolmelle parhaalle myös pienten sarjoissa (Hippo-kisoissa vain kouluikäiset saavat pokaalit). Ja viime vuonna ei taidot riittäneet palkintosijoille. Yritettiinhän sitä selittää, että pitäisi vähän harjoitella, jos haluaa voittaa. Limppu otti tämän tosissaan ja harjoitteli kotipihalla pallonheittoa ja pituushyppyä. Siinä sivussa harjoitteli tietenkin myös Simppu.

Tänään oli sitten tämän vuoden kisat ja Limpulla ainakin oli aika kovat odotukset niiden osalta. Yritettiin kyllä puhua, että voihan olla, että ne muutkin on harjoitellut paljon ja ne voi olla taitavia. Onneksi tänä vuonna kävi paremmin.
Pienten sarjan palkinnot jaettiin ensin ja hämmästys oli aika suuri kun selvisi, että Simppuliinikki oli toiseksi paras. Sarjassa oli kuitenkin paljon Simppaa vuotta vanhempia. Mokoma pikakiituri joutuu aina kilpailemaan Limpun kanssa, joten kai se sitten oli lasten leikkiä kilpailla vain vuotta vanhempia vastaan.
Tässä vaiheessahan Limppu sai melkein hermoromahduksen jännityksen takia, koska isompien sarjan tulosten saaminen kesti jonkun aikaa. Vanhemmat olivat todella yllättyneitä, kun ykköspallille kuulutettiin Limppu. Voi ihme, sehän voitti! Niin onnellinen se oli. Ja niin ylpeä. Nyt on pokaalit molemmilla.

"Mie en oikein uskalla liikkua, kun miut laitettiin tähän ja annettiin käteen pokaali ja kaikki tuolla tuijottaa."

"Ehkä kukaan ei huomaa, jos mie salaa vähän pyyhin kyyneleitä."