Pakkolomalla on aikaa ihastella pieniä asioita ja tulla onnelliseksi ihan mistä vaan. Tässä muutama esimerkki:
 |
| Omenapuiden silmut pullistelevat. |
 |
| Odota, malta vielä hetki, kohta on vihreää! |
 |
| Kesäkukkakausi lipaston päällä avattu leskenlehdillä. |
 |
| Silläkin uhalla, että tämä kuulostaa äärimmäisen materialistiselta, kerron, että tämä pieni pöytä ilahduttaa joka kerta, kun sen näen. Telkkahuoneessa oli tarve tasolle, jolla voisi laskea teekupin. Toisen vanha, minun uusi. Miksei nykyään voida tehdä yhtä kauniita ja kestäviä huonekaluja? |
 |
| Tyynekerttu on kasvanut sen verran isoksi, että sillä voi peittää muutaman sotkun eteisestä eikä kuvia varten tarvitse raivata paikkoja. Tyynekerttu osallistuu meidän muiden elämään erittäin vähän ja viihtyy vielä pääasiassa omissa oloissaan. Äiti on havainnut vasta ihan muutamia yhteydenottoyrityksiä, joten ainakin näin 18. viikolla (vai 19. viikolla???) Tyynekerttu vaikuttaa hyvin rauhalliselta tapaukselta. |
Erittäin iloiseksi tekee myös päivittäiset kävelyt metsässä selän kuntouttamiseksi. Sateisen aamun lämpimässä kosteudessa ajeltiin pyörillä hoitoon (Limppu omallaan, Simppu Äidin kyydissä) ja olihan se kivaa, kun ei ollut kiire. Illalla on suunnitelmissa istuttaa kukat leikkimökin kukkapurkkeihin ja kohta on Vappen, mikä tarkoittaa Äidille maailmanparannusta ja Iskälle ...ööö... no jotain mistä se tykkää. Lapset riehukoot sillä aikaa Mummon kanssa. Hyvä fiilis, ja näihin tunnelmiin täytyy muistaa palata sitten, kun arjen kiireet jyrää päälle täydellä voimalla. Nauti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti