Joskus unohtuu

Ajatus oli kirkkaana mielessä. Piti muistaa kertoa monta juttua, mutta joskus vaan unohtuu. Työ on imenyt aivoista viimeisetkin järkevät ajatukset, joten täytyy tyytyä näyttämään vain tämä viime postauksesta unohtunut Limpun uintikuva. Tosi syvässä altaa se ui hienosti ihan itsekseen kellukeiden kanssa. Serkun kelluvalla haillakin se uskalsi ratsastaa reippaasti. Simppu ei suostunut altaaseen hain kanssa.

Limppu näyttää sukeltamisen mallia (Tädin superkännykällä otettu kuva).

Kesäsäät alkaa pikkuhiljaa olla takana päin ja loman jälkeinen arki on lähtenyt normiteholla rullaamaan. Limppu tykkää ihan tosi paljon päiväkodista. Sieltä se on saanut monta kaveria ja hoitajatkin kehuivat, kuinka hienosti Limppu on löytänyt kavereita ja ollut kuulemma tosi reilu kaikille. Simppu viihtyy hyvin tutulla perhepäivähoitajalla ja sillekin on siellä uusia kavereita. Vähän se on tainnut kasvaa isommaksi tytöksi, kun ei ole siskoa koko ajan turvana. Äiti ja Iskä nauttivat aamukarusellista, joka pyörittää ympäri kylää. Aika aikasin täytyy herätä.

Simppu on todellinen supliikkinainen. Se selittää ihan ihme juttuja ja jatkuvalla syötöllä ja harmittaa, ettei niitä ikinä muista jälkeenpäin. Se osaa sanoa, että me kaikki matkustetaan Papalle. Sen sijaan, että sanoisi meidän menevän Papalle. Sitten se sanoo, että Teppo on makoilemassa pihalla. Joku saattaisi sanoa vain, että Teppo nukkuu pihalla. Hienoista lauserakenteista huolimatta konsonantit on aika hukassa edelleen. K puuttuu vielä kokonaan ja muut vaihtelee sujuvasti paikkaa ihan fiiliksen mukaan. Tammenterho on pammenpelho, kypärä on pypälä, laittaminen on haittamista. Äiti tunnisti tästä yhden tutun piirteen. Eräässä hakemuksessa kielitaitoa kysyttäessä Äiti on aikanaan todennut, että ei osaa olla hiljaa millään kielellä. Simppukaan ei osaa. Tämä on sille vieras kieli, mutta ei sitä voisi vähempää kiinnostaa kirjainten paikat. Tärkeintä on kertoa muille mitä miettii ja miltä tuntuu.