Valoa kuplassa

Viime kuukaudet on Pienessä Perheessä eletty kuplassa. Kuplan sisälle pääsee hyvin harvoin tunkeutumaan pilkahduksia ympäröivästä maailmasta. Joskus ajatuksiin saattaa eksyä joku kuplan ulkopuolinen ja joskus saattaa käydä joku kylässä. Pääasiassa kuplan sisällä kuitenkin pyöritään seuraavien asioiden äärellä: 

Kuinka aikaisin täytyy herätä, jotta ehtii hoitopaikan pihaan klo 7.15 ja töihin klo 7.30? 

Montako palaveria ja deadlinea on unohtunut ja missä pitää olla huomenna tai ensi viikolla? 

Entä se toinen? Missä se on huomenna tai ensi viikolla? 

Ja jos se on jossain, mihin lapset laitetaan? 

Pitikö tänään hakea lapset ja mihin jätin aamulla auton? 

Onko lapsenvahti muistettu pyytää joogatunnin ajaksi? 

Onko kotona ruokaa? 

Jos ei, onko siellä jotain, mikä voisi edes esittää monipuolista ja terveellistä päivällistä? 

Mitä kaupasta pitikään ostaa? 

"Äitiii, Simppu seisoo taas tuolilla!" 

"ÄITII, nyt se sylkee perunaa!" 

Montako koneellista pyykkiä/tiskiä tänään pitäisi pestä?

Milloin lapset on viimeksi pesty? 

Mihin kohtaan edellisenä iltana jäätiin iltasadussa? 

Missä Pikku-Ihaa? Entä Lammas?

Älä enää huutele, nuku jo!

Kuplassa on kyllä ihan mukava elää. Aika harvoin ehtii murehtimaan maailman tilaa tai muiden murheita. Pienetkin arkiset "yllätykset" tuntuvat luksukselta. Vaikea sanoa kuka odottaa eniten Mummon vierailua, lapset vai vanhemmat. Rahaakin säästyy, kun ei ole aikaa käydä ostoksilla. Kuukauden päivät kumisaappaat jalassa lompsinut Äiti alkaisi kai oikeasti tarvita uusia, hiukan siistimpiä kenkiä. Elämässä on tekemisen tuntua. Ainoa ongelma kuplassa on se, ettei tätä muista jälkeenpäin. Hyvin nopeasti unohtuu Simpun hassut lausahdukset ja Limpun kohellukset (tai toisinpäin). Eikä sitä kohta enää muista, miten söpöjä ne on pienenä olleet. Eikä kai kohta muista sitäkään, kun Simpulla oli niin kamala uhma, ettei sitä kehdannut viedä mihinkään hoitoon. Ja onneksi elämässä on vaihtelua. Vaikuttaisi siltä, että kevättä kohti mennään, vaikka pakkasta onkin parikymmentä astetta.

IHANAN VALOISA KOTIMATKA!

Tänään kuplaan tunkeutui valoa. Äiti huomasi, että töiden jälkeen näkee jo pyöräillä ilman lamppua kotiin.

Mielessä alkaa väkisin pyöriä jo kevätjutut. Mitä laittaisi pienelle kasvimaalle? Mitä mahtuisi isommalle kasvimaalle? Ehkä voisi kuitenkin hankkia sen kolmannen omenapuun, joka jäi viime syksynä hankkimatta. Ja pihaan mahtuisi varmaan vielä yksi karviaispensas. Onpas kivaa!