Limppu pääsi ensimmäisille hiihtolenkeille vasta uuden vuoden puolella, vaikka hiihtokelejä olisi ollut jo marraskuusta asti. Syynä tähän olivat puutteelliset varusteet. Viime talvisten "renksusuksien" kanssa pelaaminen oli liikaa sekä hiihtäjälle että huoltojoukoille, joten päätös uusien suksien hankinnasta tehtiin jo kauan sitten. Kuten kaikki asiat Pienessä Perheessä, tämänkin suunnitelman toteutus vaati hiukan aikaa. Nyt on alla kuitenkin uutuuden karheat hikilaudat, eiköhän niillä jää kohta Mietokin kakkoseksi.
Kaarteessa täytyy vähän jarruttaa, ettei mene pitkäksi.
Melko innokas hiihtäjäsankari meillä on, alle kahdessa vuorokaudessa se on tainnut ehtiä jo yli kaksi tuntia hiihtää. Takapuolelleen se pyllähtää melko usein, mutta ei se haittaa, kun itse pääsee könyämään ylös.
Simppusillipulla on lisännyt ruokalistalleen jo bataatin, kanan ja kauran. Mustikkakin näyttää alustavasti käyvän melko sopuisasti. Ja arvatkaas mitä?! Nyt Simppuliinille käy ensimmäinen KAUPAN VALMISPURKKIRUOKA! Jes, tämä helpottaa elämään erittäin paljon.
Simpun seisoskelu on edelleen melko huteraa, mutta sen sijaan Äiti ja Iskä ovat huomanneet pari hassua juttua. Simppu tunnistaa nimensä, tajuaa mitä tarkoittaa "EI!" ja osaa vilkuttaa, jos joku sanoo sanan "vilkuttaa".
Näin se tyhjentää lelulaatikkonsa ihan itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti