Pienen Perheen elämää. Äidin, Iskän, Limpun ja Simpun pieniä ja suuria seikkailuja. Kaupungit vaihtuvat ja vaarat muuttuvat laaksoiksi. Täällä voi yrittää pysyä menossa mukana...

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Maaginen luku

K A K S I

Se on sitten kaksi vuotta. Ollut jo vähän aikaa.

"Iso tyttö, yltää loikkumaan!"

Limpun määritelmä isolle tytölle on siis se, että yltää roikkumaan hississä olevassa kaiteessa.

2-vuotiaan arkea:
- Pehmolelut ovat saaneet äänen. Enää ei voi tietää, kuka haluaa ruokaa tai syliin. Se voi Limpun sijaan olla vaikka Pupu tai Myyrä.
- Palapelit on pop. Yllättävän vaikeatkin onnistuvat jo.
- Ei ole asiaa, jota ei osaisi Äitille ja Isille selittää. Sanoja tulee lisää hurjaa vauhtia. Kaiken se myös muistaa ja huomaa.
- Temppulistaan voi lisätä kuperkeikan. Ihan suoraan ja hienosti.
- Nukkumaan ei vieläkään voi käydä yksin.
- Vauvat on ihania. Ja olisi tosi kiva, jos joka päivä voisi tulla vauva kylään.

"En tykkää susta" kaikuu usein armottomasti erimielisyyksien yhteydessä. Tekee muuten kaupassa käynnistä paljon mielenkiintoisempaa.

"Mitäs teit hoidossa tänään?" "Sienen. Käälmeen myös." Silloin ei ihan ymmärretty, mitä on tapahtunut. Onneksi viikkoa myöhemmin kävi ilmi, että Limppu oli askarrellut savesta sieniä ja käärmeen.

Limppu on rakastunut Myylään. Limpulla on oma pieni Myylä ja se on kulkenut hoidossa mukana joka päivä. Myyläkaupasta löysimme pienen Pupun ja se muutti meille Myylän kaveriksi. Kaveruksien touhuja on hauska seurata ja leikeissä on usein varsin yllättäviä käänteitä.

Hoitoon ei saa ottaa kuin yhden lelun mukaan. Kerran mukaan lähti Pupu. Autossa Pupulle tuli kuitenkin paha mieli ja se kuljeskeli ympäriinsä huutaen:"Missä Myylä kaveliksi?"

Kavelit oman talon edessä


Numero kaksi on muutenkin ajankohtainen. Alla esittäytyy blogimme uusi jäsen Paavoperttu. Tarkemmin tähän toveriin päästään tutustumaan huhtikuun alussa.


Kaveri, jota voi syyttää blogin hiljaiselosta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti