Yhtäkkiä se osaakin sanoa jo oman nimensä ihan oikein ja selittää, miten näyttää Nallelle autoja. Se osaa antaa Nallelle/Vauvalle/Possulle palikoita/ruokaa/leluja ja kertoa, haluaako kyseinen kaveri juuri sen jutun. Se ymmärtää, kun Äiti käskee tarjota toisen väristä palikkaa Possulle (ja usein Possulle kelpaakin se toisen värinen palikka).
Hetkessä leikit Limpun kanssa on siirtyneet ihan toiselle tasolle ja mielikuvituksella ei todellakaan ole mitään rajoja. Äidin pitää rakentaa palikoista rekka ja sitten pieni muovinen heppa menee nukkumaan rekan katolle. Aina kun Äiti kysyy, mitä leikitään, vastaus on sama. "Ankka". Vielä ei ole selvinnyt, miten tätä ankkaleikkiä leikitään.
Silmän räpäyksessä sanavarasto kaksinkertaistuu. Limppu toistelee jo enemmän Äitin ja Iskän puheita ja mielikuvitus vähien sanojen käytössä on rajaton. Limppu osaa laulaa jo kolmea laulua; vanha tuttu "ih-haa" sekä "kuuessiili". ("Kuule siili, tuhmeliini, omin luvin älä juokse mansikoiden luokse") Kolmas laulu on nimeltään "hauva" ja se menee jotenkin näin: "äitiiäitiihauhauhauhauvahauva". Sävel on kaunis, mutta toistaiseksi vielä tunnistamaton.
Blogin aiemmat teemat (reissaaminen ja muutokset) ovat viime aikoinakin olleet ajankohtaisia. Kävimme Vaaran naapurissa parin päivän retkellä morjestamassa Isomummoa ja Isokummia (lienee oikea termi Äidin kummille :D). Miksi olla kotona, jos voi olla muualla? Muutos on tapahtunut taas ja onneksi parempaan suuntaan: Äidin vuorotyörupeama on ohi ja Pieni Perhe yrittää siirtyä normaalia elämää muistuttavaan rytmiin. Jotta muutos ei olisi liian raju, Äiti viettää lauantaiyönsä eräällä suomalaisella tuotantolaitoksella (ks. bloggauksen ajankohta). Miksi olla kotona, jos voi olla töissä? Iskä pitää onneksi myös omalta osaltaan huolen siitä, ettei elämäntahti käy liian tasaiseksi ja reissaa ympäri Suomea.
Kamerassa olisi kuvia, mutta samoin kuin moni muukin tekemätön homma, ne odottavat parempaa aikaa. Ehkä jonain päivänä ne ilmestyvät tänne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti