Syksy on täällä. Koko päivän on satanut vettä. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Päiväunille parvekkeelle tarvittiin jo takki ja makuupussi. Syksyn tulo on iso juttu; Limppu on jo vuoden (melkein). Siis meidän pieni Örppyli, Pikkuhylje, Lepardi, Jötkylä, Pikkuapina, Limppuelli, Termiitti on jo taapero. Sen kyllä huomaa muustakin kuin säiden viilenemisestä ja päivien lyhynemisestä. Limppu tekee mieluiten itse kaiken, mitä osaa. Ja kaiken, mitä ei ihan osaa.
Viikon päästä Limpun pitäisi olla jo niin iso tyttö, että pärjäisi päivisin ilman äitiä. Ja varmasti onkin. Äiti vaan ei vielä taida olla niin iso tyttö, että pärjäisi ilman Limppua. Pienellä harjoittelulla ja hiomisella ehkä selvitään tulevasta vuodesta. Suurta epävarmuutta on vielä ilmassa Perheen Isän töiden takia, mutta luultavasti tämäkin asia selviää ajan myötä. Varmaankin myöhemmin kuin ennemmin, mutta kaikkeen ei aina voi vaikuttaa. Näiden suurten firmojen kanssa vaan välillä tulee tunne, ettei mihinkään voi vaikuttaa.
Ja jännä juttu, lapsilla taitaa olla joku synnynäinen lätäkössä läiskytys-vaisto. Ilman kenenkään mallia Limppu innostui pomppimaan ensimmäisessä näkemässään kuralammikossa. Ensi kerralla laitetaan ehkä kumpparit jalkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti